Iin Päät­tä­jäl­tä, Min­na Halo­nen: Nuor­ten tule­vai­suus syn­tyy arjessa

Min­na Halonen.

Iis­sä raken­ne­taan par­hail­laan tule­vai­suut­ta monel­la taval­la. Uut­ta Val­ta­rin kou­lua raken­ne­taan, ja kir­jas­ton koh­ta­lo sel­vi­ää tämän kevään aika­na. Nämä ovat inves­toin­te­ja pait­si raken­nuk­siin, myös sii­hen, mil­lai­ses­sa kun­nas­sa lap­set ja nuo­ret kas­va­vat ja mil­lai­se­na he näke­vät tule­vai­suu­ten­sa Iissä.

Samaan aikaan moni meis­tä kan­taa huol­ta nuo­ris­ta. Löy­tyy­kö jokai­sel­le oma pol­ku opis­ke­luun, työ­hön ja hyvään elä­mään? Pie­nes­sä kun­nas­sa jokai­nen nuo­ri on tär­keä, eikä kenen­kään pitäi­si jää­dä sivuun tai tun­tea, ettei omaa paik­kaa löydy.

Edel­li­sen stra­te­gia­työn yhtey­des­sä nuo­ret toi­vat esiin toi­veen omas­ta pai­kas­ta, jos­sa voi­si viet­tää aikaa yhdes­sä. Aja­tus omas­ta kokoon­tu­mis­pai­kas­ta oli tär­keä, mut­ta lop­pu­tu­los ei täy­sin vas­tan­nut nuor­ten kuvaa­maa tarvetta.

Tämä on hyvä muis­tu­tus sii­tä, että osal­li­suus ei tar­koi­ta vain mie­li­pi­teen ja ideoi­den kar­toit­ta­mis­ta. Osal­li­suus tar­koit­taa sitä, että ihmi­set – myös nuo­ret – ovat muka­na suun­nit­te­le­mas­sa rat­kai­su­ja, jot­ka kos­ke­vat hei­dän arkeaan.

Miten tämä sit­ten käy­tän­nös­sä teh­dään? Aikui­set usein ajat­te­le­vat, että kysy­tään mie­li­pi­de nuo­ri­so­val­tuus­tol­ta ja se riit­tää. Aito osal­lis­ta­mi­nen vaa­tii kui­ten­kin aikaa, luot­ta­mus­ta ja osaa­mis­ta. Se ei syn­ny yhdes­tä kokouk­ses­ta eikä sii­tä, että nuo­ret kut­su­taan pai­kal­le val­miin pöy­dän ääreen.

Nuor­ten aja­tuk­set Iis­tä, tilois­ta ja vapaa-ajas­ta nouse­vat usein esiin teke­mi­sen kaut­ta. Kun kes­kus­te­lu kyt­ke­tään muka­vaan toi­min­taan, syn­tyy tilaa kuul­la myös ne nuo­ret, jot­ka eivät vält­tä­mät­tä puhu kokouk­sis­sa tai vas­taa kyse­lyi­hin. Osal­li­suu­den suun­nit­te­lu ja toteu­tus vaa­tii ammat­ti­lai­sia, jot­ka osaa­vat koh­da­ta nuo­ria ja tul­ki­ta hei­dän vies­te­jään. Ilman tätä osal­li­suus jää hel­pos­ti näen­näi­sek­si, vaik­ka tar­koi­tus oli­si hyvä.

Osal­li­suus ei siis syn­ny yhdes­tä työ­pa­jas­ta tai sii­tä, että nuo­ret kut­su­taan ker­ran pai­kal­le kes­kus­te­le­maan. Kun­nas­sa on osaa­mis­ta, jota kan­nat­tai­si hyö­dyn­tää. Kult­tuu­ri- ja vapaa-aika­pal­ve­luis­sa, kou­luis­sa ja nuor­ten kans­sa työs­ken­te­le­vil­lä ammat­ti­lai­sil­la on val­miu­det osal­lis­taa nuo­ria eri­lais­ten pro­jek­tien ja luo­van teke­mi­sen kaut­ta. Toi­min­nan kaut­ta nuor­ten näke­myk­set Iis­tä, sen tilois­ta ja tule­vai­suu­des­ta voi­vat hah­mot­tua, jalos­tua ja kon­kre­ti­soi­tua. Näi­den töi­den tulok­set on sit­ten mah­dol­lis­ta tuo­da päät­tä­jil­le osak­si pää­tök­sen­te­koa. Pie­nes­sä kun­nas­sa tämä on täy­sin mah­dol­lis­ta, jos osal­lis­ta­mi­nen näh­dään suun­ni­tel­mal­li­se­na työ­nä, ei ker­ta­luon­tei­se­na kuulemisena.

Hal­li­tuk­sen lin­jaus­ten mukaan las­ten ja nuor­ten osal­li­suut­ta tuli­si vah­vis­taa – ollaan sii­nä Iis­sä edelläkävijöitä!

Min­na Halo­nen, kun­nan­val­tuu­tet­tu, Ii, Vasemmistoliitto