Toi­mit­ta­jal­ta: Veik­kauk­ses­ta päivää

Sain puhe­lun, jos­ta moni meis­tä unel­moi. Tai aina­kin luu­lin saa­va­ni, kos­ka puhe­lu alkoi sanoil­la: “Veik­kauk­sen asia­kas­pal­ve­lus­ta päi­vää”. Ensim­mäi­nen aja­tus oli, että nyt joku soit­taa pila­pu­he­lua. Soit­ta­jan ker­toes­sa puhe­lun nau­hoit­ta­mi­ses­ta aja­tuk­se­ni ehti jo mah­dol­li­seen Loton täy­so­su­maan. Tuli­si kut­su Veik­kauk­sen pää­ma­jaan, lou­nas fii­nim­mäs­sä ravin­to­las­sa, val­koi­set pöy­tä­lii­nat, hopei­set ate­ri­met, väri­käs kuk­ka­kimp­pu pöy­däs­sä. Myö­hem­min kokoon­tu­mi­nen lot­to­voit­ta­jien “sala­seu­raan” jaka­maan koke­muk­sia mil­joo­nien voit­ta­mi­ses­ta ja kuluttamisesta.

En ehti­nyt aja­tuk­sis­sa­ni vie­lä kulut­taa tätä Loton pää­voit­toa­ni, kun soit­ta­ja ker­toi soit­ta­van­sa raa­pu­tusar­vas­ta, jon­ka huk­ka­sin kesäl­lä. En ollut edes ehti­nyt raa­put­taa sitä. Olin jo miet­ti­nyt­kin, että mitä­hän arvas­sa mah­dol­li­ses­ti ole­val­le voi­tol­le tapah­tuu. Eihän sitä pitäi­si pääs­tä kenen­kään nos­ta­maan, kos­ka Veik­kaus­kor­tin näyt­tä­mi­sen myö­tä arpa oli ostaes­sa kir­jau­tu­nut nimii­ni. “Arpa on palau­tu­nut meil­le, mut­ta täs­sä ei vali­tet­ta­vas­ti ole voit­toa”, ker­toi asia­kas­pal­ve­li­ja. Se sii­tä sit­ten. “Soi­tin kysyäk­se­ni, että haluat­ko osal­lis­tua täl­lä arval­la lisä­ar­von­taan”, hän jat­koi. No tot­ta kai. Oli­pa häm­men­tä­vän hyvää pal­ve­lua. Joku ystä­väl­li­nen oli löy­tä­nyt pudot­ta­ma­ni arvan ja palaut­ta­nut sen Veik­kaus­pis­tee­seen, jos­ta toi­nen ystä­väl­li­nen soit­ti minul­le. Ei tul­lut voit­toa lisä­ar­von­nas­ta­kaan, mut­ta kii­tos näil­le hyvil­le ihmisille.

Sain kesäl­lä toi­sen­kin häm­men­tä­vän vies­tin. Säh­kö­pos­tii­ni tuli kut­su kai­hi­leik­kauk­seen hel­sin­ki­läi­sel­le yksi­tyi­sel­le sil­mä­lää­kä­ril­le. Kut­sus­sa oli aika, paik­ka, leik­kaa­van lää­kä­rin nimi, val­mis­tau­tu­mis­oh­jeet ja leik­kauk­seen mukaan otet­ta­vat täy­tet­tä­vät lomak­keet. Muu­toin aivan muka­va kut­su, mut­ta en ollut osan­nut ollen­kaan odot­taa sitä. Soit­to lää­kä­ria­se­mal­le var­mis­ti epäi­lyk­se­ni, että kut­su oli tul­lut vää­räl­le hen­ki­löl­le. Toi­vot­ta­vas­ti oikea poti­las tavoi­tet­tiin ajois­sa ja leik­kaus onnis­tui hyvin.