Kävin tutkimassa verkko-osoitteessa www.paikallislehdet.fi sitä, kuinka moni paikallislehti on mukana tänä vuonna Uutismedian liiton järjestämässä Pureudu paikallisiin ‑kampanjassa. Listalta löytyi eilen 75 lehteä.
Ideana kampanjassa on tuoda esiin paikallislehtiä ja niiden journalismia eri puolilla Suomea. Kampanjan kesto on 8.–14.9. Kampanjaan ilmoittautuneet lehdet tarjoavat sen aikana verkossa vapaan pääsyn ainakin osaan sisällöistään. Ensi maanantaista lähtien pääsee siis katsomaan, mistä asioista kerrotaan vaikkapa Varsinais-Suomessa tai esimerkiksi Keski-Suomessa aivan paikallistasolla. Myös Rantapohja on mukana kampanjassa.
Paikallislehtiä on Suomessa yhä pitkälti toistasataa. Voi sanoa, että ne ovat sitkeähenkisiä, sillä toimintamahdollisuudet ovat viime aikoina käyneet yhä vaikeammiksi. Monien kulujen nousu ja levikkien lasku kurittavat paikallislehtiäkin. Erityisesti Postin hinnankorotukset ja jakelun heikentyminen vaikeuttavat paikallisten lehtien toimintaa, mutta myös painatuksen kulut ovat nousseet. Paikallislehdet halutaan koteihin yhä enimmäkseen paperimuotoisina. Monen lehden digisiirtymä tapahtuukin hyvin lyhyin hypyin. Ja digikehittäminenkin maksaa.
Paikallislehtien joukossa on yli satakin vuotta vanhoja julkaisuja, mutta tyypillisimmillään ne on perustettu 1960–1970-luvuilla. Noina aikoina kunnalliselämä aktivoitui Suomessa ja se vaikutti myönteisesti myös paikallisiin talousalueisiin. Rantapohjan ensimmäinen numero ilmestyi syksyllä 1969 ja lehti koettiin heti tarpeelliseksi.
Monissa osissa Suomea paikallislehtien omistus on siirtynyt esimerkiksi maakuntalehteä kustantavalle yhtiölle, mutta paljon on yhä myös itsenäisinä toimivia lehtiä. Tällainen on esimerkiksi Rantapohja.
Paikallislehtien vahvuus on siinä, että ne tarjoavat sisältöä, jota ei ole tarjolla missään muualla. Sama koskee ilmoituksia. Paikallislehtien aiheet ovat merkityksellisiä paikallisille ihmisille, mutta ne voivat olla liian pieniä maakunnalliselle julkaisulle, ja valtakunnan medioita ne eivät kiinnosta lainkaan.