Muistikuva ehkä kymmenen vuoden takaa. Isovanhempi on kyläilemässä 9–10-vuotiaan lapsenlapsensa kanssa. Tyttö penää mummoltaan kännykkää sillä pelatakseen. Mummo ei anna. Lapsi saa raivokohtauksen. Tilanteen rauhoittamiseksi kännykkä päätyy lapsen käsiin. Hän keskittyy pelaamiseen loppukyläilyn ajaksi.
Sovellusten ja pelien kehittäjät käyttävät psykologeja apunaan suunnittelussa. Pyrkimyksenä on se, että käyttäjät koukuttuvat ja viettävät mahdollisimman paljon aikaansa sovellusten ja pelien parissa. Sinne voidaan sitten myydä mainosvirtaa.
Tuoreempi muistikuva. Kaksi kaverusta saapuu huoltoasemalle kahville. Istuvat nokakkain. Mitään ei puhuta. Molemmat tuijottavat puhelimiaan. Liekö menossa kiihkeä Tiktok-hetki.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antoi viime viikolla suosituksensa lasten digilaitteiden käytöstä. Alle 13-vuotiaille ei suositella älypuhelinta lainkaan, alle 2‑vuotiaille ei suositella ruutuaikaa lainkaan ja sitä vanhemmille lapsille vain rajoitetusti. Alle 13-vuotiaat eivät saisi käyttää sosiaalisen median palveluita ollenkaan. Ikärajoja tulisi noudattaa.
Jossain päin maailmaa on jo voimassa sosiaalisen median käyttörajoituksia alle 15-vuotiaille. Suomessakin on sellaisesta valmistumassa ainakin selvitys. Jos rajoituslainsäädäntö saadaan aikaan jo tällä vaalikaudella, voivat vanhemmat alkaa jo varautua taisteluun teiniensä kanssa. Odotettavissa voi olla jopa raivokohtauksia.
Kolmas muistikuva. Ollaan katsomassa elokuvaa. Aikuista väkeä. Kun kahden tunnin elokuvasta on kulunut puolet, alkaa yleisön joukosta näkyä häiritsevää välkettä. Siellä on kaivettu puhelimia esiin. Mitä? Onko Reiska laittanut vereksen auton ja lähettänyt siitä kuvan. Pakkohan se on nähdä heti!
Jokin digisuositus olisi tehtävä meille aikuisillekin.


