Toi­mit­ta­jal­ta: Jos­sit­te­lun jalo taito

Jos­sit­te­lu on ihmis­kun­nal­le jon­kin­lai­nen tut­ki­mus­me­to­di. Sen avul­la voi­daan poh­tia men­neit­ten tapah­tu­mien vai­ku­tus­ta nyky­päi­vään ja aina tule­vai­suu­teen saak­ka. Mitä jos asiat oli­si­vat­kin men­neet toisin?

Art­tu Wis­ka­rin kap­pa­lees­sa ker­to­ja poh­tii muun muas­sa seu­raa­vaa: “Oli­si­ko Nokian pää­kont­to­ril­le Kei­la­nie­mes­sä käyt­töä, jos joh­ta­jat oli­si luu­rei­hin lait­ta­nut kosketusnäyttöjä?”

Jos­sit­te­lua on har­joi­tet­tu var­mas­ti kivi­kau­den ajois­ta läh­tien nuo­tion äärel­lä: “Mitä jos Reis­ka ei oli­si­kaan kek­si­nyt tul­ta, raa­kaa lihaa­ko täs­sä oli­si syö­tä­vä?” Toi­nen: “Mut­ta se oli vää­rin kek­sit­ty ja sitä pait­si minä sen hoksasin!”

Mitä­pä jos Venä­jä ei oli­si aloit­ta­nut Ukrai­nan pii­naa­mis­ta yli 10 vuot­ta sit­ten ja käyn­nis­tä­nyt täyt­tä hyök­käys­tä pian 4 vuot­ta sit­ten. Oli­si­ko venä­läi­sil­lä kivem­paa, kun maa­han vir­tai­si nykyis­tä pal­jon enem­män öljy- ja kaa­su­ra­haa, jos­ta rip­pei­tä oli­si valu­nut taval­li­sel­le­kin kan­sal­le. Oli­si­ko muka­vam­paa, jos omaa maa­ta ja sen kan­sa­lai­sia ei pidet­täi­si jok­seen­kin hyl­kiöi­nä. Oli­si­ko Puti­nil­la itse asias­sa parem­pi mie­li, jos hän oli­si kyen­nyt tuot­ta­maan kan­sa­lai­sil­leen hyvin­voin­tia eikä kärsimystä.

Säh­kö­au­to­ja oli jo autoi­lun alku­hä­mä­ris­sä. Fos­sii­li­sia polt­toai­nei­ta käyt­tä­vät moot­to­rit kui­ten­kin val­ta­si­vat mark­ki­nat. Entä­pä jos säh­kö­au­tot oli­si­vat vie­neet voi­ton. Oli­si­ko ilmas­ton läm­pe­ne­mi­nen tapah­tu­nut hitaam­min. Ja oli­si­ko muu­ten Venä­jä saa­nut kasat­tua sota­kas­saan­sa, jos ihmis­kun­ta oli­si ajel­lut säh­köl­lä eikä fossiilisilla.

Jos­sit­te­lu toi­mii hyvin pie­nem­mis­sä­kin kuviois­sa. Jos Hau­ki­pu­das, Kii­min­ki, Yli-Ii ja Yli­kii­min­ki eivät oli­si­kaan liit­ty­neet Ouluun, niin mikä nii­den tilan­ne oli­si nyt. Muu­ta­man vuo­den takai­nen tut­ki­mus osoit­ti, että kun­ta­lii­tok­sil­la ei oltu saa­vu­tet­tu sääs­tö­jä. Oli­si­ko elo lii­tos­kun­nis­sa vir­kum­paa, jos pää­tös­val­ta oli­si lähem­pä­nä. Kat­so­kaa­pa vaik­ka Iitä.

Ja jos­sit­te­lul­la voi aina liik­kua myös kau­em­mas his­to­ri­aan. Mitä­pä jos kaik­ki suo­ma­lai­sugri­lai­set oli­si­vat aikoi­naan kään­ty­neet Vol­gan mut­kas­sa ete­län suun­taan. Oli­si­ko Suo­mea, kun­ta­lii­tok­sia ja hyvin­voin­tia­lue­uu­dis­tus­ta tääl­lä lain­kaan. Ja niin edelleen.

Jos­sit­te­lu on mah­dot­to­man hyvä mene­tel­mä eten­kin jäl­ki­vii­sau­den har­joit­ta­mi­seen. Sehän on kir­jai­li­ja Veik­ko Huo­vi­sen luo­man hah­mon Havuk­ka-ahon ajat­te­li­jan eli Kons­ta Pylk­kä­sen mukaan ime­lin­tä vii­sau­den lajia. “Sil­lä alal­la saa­haan eni­ten aikaan.”