Suu­ta­ri naut­tii ihmis­ten auttamisesta

Hau­ki­pu­taa­lai­sen Ken­kä­pa­ja Tuku­nin yrit­tä­jä Sir­pa Tuo­maa­la ilah­tuu asiak­kai­den auttamisesta.

– Muka­vin­ta täs­sä työs­sä on, kun koen voi­va­ni kon­kreet­ti­ses­ti aut­taa asia­kas­ta. Kun ken­kään teh­dään asiak­kaan jalan vaa­ti­mat muu­tok­set, vai­kut­taa se pal­jon elämänlaatuun.

Tuo­maa­la pitää myös tuu­naus­töis­tä, jois­sa asia­kas tuo itsel­leen rak­kaan asian kunnostettavaksi.

– Asia­kas saat­taa sanoa, että ihan sama, mil­tä lop­pu­tu­los näyt­tää, kun­han tuo­te saa­daan kor­jat­tua. Minul­le esteet­ti­syys on kui­ten­kin aina hyvin tär­ke­ää, joten on pal­kit­se­vaa, kun lop­pu­tu­los näyt­tää hyvältä.

Tuku­nin pal­ve­lui­hin kuu­luu mit­ta­ti­laus­jal­ki­nei­den val­mis­ta­mi­nen sekä kor­jaa­van suu­ta­rin työt kuten veto­ket­ju­jen, tar­ra­nau­ho­jen, kan­ta­lap­pu­jen ja poh­jien uusi­mi­nen. Tuo­maa­la tekee myös jal­ki­nei­den orto­pe­di­sia muu­tok­sia sekä esi­mer­kik­si ken­kien venytyksiä.

Suu­ta­ri on Tuo­maa­lan kol­mas ammat­ti. Ensim­mäi­nen oli sai­raan­hoi­ta­ja, joka oli vie­lä 80–90-luvun tait­tees­sa perin­tei­nen valin­ta nai­sel­le. Tuo­maa­la teki sai­raan­hoi­ta­jan töi­tä Suo­mes­sa, Sak­sas­sa ja Nor­jas­sa kym­me­ni­sen vuotta.

– Pidin sii­nä­kin työs­sä ihmis­ten pal­ve­le­mi­ses­ta, mut­ta sai­raa­loi­den ste­rii­li ympä­ris­tö, hie­rar­kia ja jat­ku­vas­ti lisään­ty­nyt kii­re eivät olleet minul­le mieluisia.

Sak­san-pes­ti liit­tyi töi­den vähe­ne­mi­seen lama-ajan Suomessa.

– Sak­saan vär­vät­tiin tuol­loin ryh­mä suo­ma­lai­sia sai­raan­hoi­ta­jia, jot­ka kou­lu­tet­tiin sikä­läi­siin tar­pei­siin. Kaik­ki kui­ten­kin pala­si­vat parin vuo­den kulut­tua Suo­meen, kun tääl­lä oli taas töitä.

Jo lap­ses­ta asti kiin­nos­ta­nut tai­tei­li­jan työ alkoi vetää Tuo­maa­laa entis­tä enem­män puo­leen­sa, mut­ta sen aika ei ollut ihan vielä.

– Läh­din vie­lä Nor­jaan sai­raan­hoi­ta­jak­si. Siel­lä kui­ten­kin huo­ma­sin, ettei se työ mik­si­kään muu­tu. Hain usei­siin tai­de­kou­lui­hin ja pää­sin Lapin yli­opis­toon, jos­sa aloi­tin vuon­na 2000.

Tuo­maa­la huo­ma­si jo tai­de­kou­lu­jen pää­sy­ko­keis­sa, että se on maa­il­ma, johon hän haluaa.

– Minul­la oli myös kivo­ja työ­har­joit­te­lu­paik­ko­ja ja antoi­sa opis­ke­li­ja­vaih­to­jak­so Tal­lin­nan tai­dea­ka­te­mias­sa. Siel­lä sai maa­la­ta elä­vää mal­lia sekä kou­luai­ka­na että iltai­sin. Kou­lus­ta teh­tiin myös pal­jon opin­toi­hin liit­ty­viä mat­ko­ja lähi­mai­hin. Opin myös, että pää­ai­nee­ni teks­tii­li­tai­de oli maa­il­mal­la hie­noa ja arvostettua.

Val­mis­tut­tu­aan tai­teen mais­te­rik­si Tuo­maa­la työl­lis­tyi pää­asias­sa mää­rä­ai­kai­siin tai­de­pro­jek­tei­hin ja teki myös sai­raan­hoi­ta­jan töi­tä. Noi­hin vuo­siin kuu­luu myös vaki­tuis­ta tai­tei­li­jae­lä­mää sekä ohjaa­jan työ yksi­tyi­ses­sä kehi­tys­vam­mais­ten työ­pa­jas­sa Karjalohjalla.

– Sit­ten muu­tin Tam­pe­reel­le ja poh­din jäl­leen, mitä alkai­sin tehdä.

Tule­vai­suut­taan poh­ties­saan Tuo­maa­la kat­soi sään­nöl­li­ses­ti tar­jol­la ole­vat koulutukset.

Sil­miin osui orto­pe­dis­ten ken­kien val­mis­tus­kou­lu­tus Kankaanpäässä.

– Kou­luai­ka oli iha­naa ken­gän­te­ke­mis­tä. Saim­me teh­dä huo­keal­la mate­ri­aa­li­mak­sul­la ken­kiä niin pal­jon kuin halusim­me. Käy­tän­nös­sä asuin kou­lul­la ja tein noin kak­si­kym­men­tä paria kenkiä.

Kou­lu­tus oli raken­net­tu aja­tuk­sel­la, että ikäih­mi­set tar­vit­se­vat tule­vai­suu­des­sa pal­jon orto­pe­di­siä ken­kiä. Kou­lu­tuk­sen jäl­keen kui­ten­kin ken­kien val­mis­ta­mi­seen annet­tu­jen mak­susi­tou­mus­ten mää­rä romah­ti ja siir­ryt­tiin ken­gän­val­mis­tuk­ses­ta muok­kaa­maan kau­pas­ta löy­ty­viä ken­kiä sopi­vik­si asiakkaille.

Kol­me vuot­ta sit­ten Tuo­maa­lan Hau­ki­pu­taal­la asu­va sis­ko vink­ka­si, että tääl­lä oli­si suu­ta­rin­lii­ke myytävänä.

– Edel­li­nen suu­ta­ri oli ollut täs­sä vain vajaan vuo­den ja päät­ti muut­taa toi­saal­le. Ostin yri­tyk­sen koko­nai­suu­des­saan ja muu­tin Haukiputaalle.

Suu­ta­rin työs­tä löy­tyi se pal­ve­luam­mat­ti, jon­ka Tuo­maa­la kokee omaksensa.

– On muka­vaa, että saa olla ihmis­ten kans­sa teke­mi­sis­sä. Pel­käs­tään tai­teen teke­mi­nen oli opet­ta­vais­ta, mut­ta aika yksi­näis­tä ja sii­tä sai palau­tet­ta oikeas­taan vain näyt­te­lyi­den kaut­ta. Täs­sä työs­sä voin hyö­dyn­tää tai­tei­li­jan kou­lu­tus­ta­ni, eikä se sai­raan­hoi­ta­ja­kaan kos­kaan minus­ta pois lähde.

Suu­ta­rin työt ovat täl­lä het­kel­lä arvos­saan, kun van­han kor­jaa­mis­ta taas arvostetaan.

– Olen kii­tol­li­nen asiak­kais­ta, jois­ta monet tule­vat aina uudel­leen. Tyk­kään täs­tä työs­tä ja toi­von että ihmi­set pys­ty­vät jat­kos­sa­kin kor­jaa­maan asioi­taan ja huo­mai­si­vat mitä kaik­kea voi vie­lä kor­ja­ta sen sijaan, että ostaa uutta.