Sii­vous­hom­mat syr­jään ja joys­tick käteen, Lau­ra Nie­me­lä viih­tyy met­säs­sä ajo­ko­neen ohjaimissa

Yli-iiläi­nen Lau­ra Nie­me­lä val­mis­tui aikoi­naan suur­ta­lous­ko­kik­si, mut­ta työs­ken­te­li vuo­sia sii­voo­ja­na. Kun hek­ti­sen sii­vous­työn jat­ku­va kii­re alkoi ärsyt­tää, herä­si hänen pääs­sään aja­tus, voi­si­ko hän ryh­tyä aut­ta­maan puo­li­so­aan tämän omis­ta­man koney­ri­tyk­sen pyörittämisessä.

Mies suh­tau­tui ide­aan myön­tei­ses­ti, ja sii­tä auke­ni Lau­ral­le uusi ura puun­ajo­ko­neen ohjai­mis­sa. Miten­kään yksin­ker­tais­ta ajo­ko­neen käsit­te­lyn oppi­mi­nen ei kyl­lä­kään ollut, kuor­main­ta kun sää­del­lään joys­tick-ohjai­mel­la, ja itse konees­sa on runko-ohjaus.

– Läh­din hom­maan ihan pys­ty­met­säs­tä. Trak­to­ria olen jos­kus nuo­re­na aja­nut tur­ve­suol­la, mut­ta met­sä­ko­ne on täy­sin eri­lai­nen käsi­tel­tä­vä. Onnek­si mie­hel­lä on hyvät her­mot, että jak­soi neu­voa ja opas­taa, vaik­ka omat her­mot mei­na­si­vat välil­lä olla koe­tuk­sel­la, tote­aa Nie­me­lä hymys­sä suin nyt, kun aja­mi­nen ja kuor­mai­men ohjai­lu on jat­ku­nut jo vuo­sia ja pai­nu­nut syväl­le lihasmuistiin.

Juu­ri kun Nie­me­lä oli pääs­syt ajo­ko­neen hal­lin­nan kans­sa kun­nol­la sinuik­si, tuli aja­mi­seen vuo­den mit­tai­nen tau­ko, kun per­heen kuo­pus, Maa­rit-tytär, ilmoit­ti tulostaan.

– Sii­nä ehti sit­ten kone­hom­ma osak­si unoh­tua­kin, ja piti aluk­si uudes­taan vähän har­joi­tel­la ennen kuin pää­si taas vauh­tiin, hän muistaa.

Kun tytär vart­tui ja oli­si ollut aika aloit­taa päi­vä­hoi­dos­sa, ei arki läh­te­nyt oikein rul­laa­maan, sil­lä Maa­rit sai päi­vä­ko­dis­sa hel­pos­ti tar­tun­to­ja las­ten paris­sa kier­tä­vis­tä taudeista.

– Sil­loin piti kek­siä jokin uusi suun­ni­tel­ma, ja kol­men van­has­ta läh­tien tyt­tö rupe­si kul­ke­maan met­säs­sä koneen kyy­dis­sä aina muu­ta­man tun­nin päi­väs­sä, ja jär­jes­te­lim­me omat työt sen mukaan, ettei hänen tar­vin­nut hir­veän pit­kään siel­lä jaksaa.

Nie­me­län mukaan tytär onkin todel­li­nen met­sän lap­si ja viih­tyi niin koneen kyy­dis­sä kuin met­säs­sä muutoinkin.

– Toki hänen kans­saan on täy­ty­nyt pitää pidem­piä tau­ko­ja ja käyt­tää aikaa monien met­säs­sä näh­ty­jen ihmei­den tut­ki­mi­seen, mut­ta hyvin jär­jes­te­ly toimi.

Vii­me syk­syyn saak­ka tytär kul­ki mil­tei jat­ku­vas­ti äitin­sä muka­na puun­ajos­sa. Sit­ten hänen oli aika aloit­taa esi­kou­lu, mikä aluk­si jän­nit­ti kovas­ti ja sai hänet kyse­le­mään, eikö voi­si eska­rin sijaan läh­teä taas met­sään. Muu­ta­man päi­vän jäl­keen alkoi esi­kou­lu jo huvit­taa enem­män, siel­tä kun löy­tyi kave­rei­ta ja oli pal­jon puuhaamista.

– Syys­lo­man aika­na ja jou­lu­lo­mal­la hän kyl­lä läh­ti taas muu­ta­ma­na päi­vä­nä mie­lel­lään ajoon, ei se hom­ma hänel­tä vie­lä unoh­tu­nut ole, on tytön äiti saa­nut havaita.

Lau­ra Nie­me­lä ja hänen puo­li­son­sa Juuso pyö­rit­tä­vät Yli-Iis­sä Met­sä­työ Nie­me­lä Oy ‑nimis­tä yri­tys­tä, jon­ka kalus­toon kuu­luu Lau­ran ohjas­ta­man ajo­ko­neen lisäk­si moni­toi­mi­ko­ne, tutum­min moto. Sen käyt­tä­mi­seen ei Lau­ra ole ope­tel­lut, vaan kaa­to­ko­net­ta ajaa Juuso.

Paris­kun­nan muut­kin lap­set, yhdek­säs­luok­ka­lai­nen tytär ja hie­man nuo­rem­pi poi­ka, ovat konea­las­ta kiin­nos­tu­nei­ta. Ysi­luok­ka­lai­nen kävi kou­lun vii­me­ke­väi­sen työ­elä­mään tutus­tu­mis­jak­son­kin pyö­rit­te­le­mäs­sä moton puik­ko­ja jo muu­ta­man puun­kin isän­sä opas­tuk­sel­la kaa­taen. Kevään yhteis­haus­sa met­sä­ala myös lukeu­tuu hänen mah­dol­li­siin opiskeluvalintoihinsa.

Meneil­lään ole­va tal­vi on töi­den suh­teen ollut Nie­me­län mukaan hyvä lukuun otta­mat­ta jou­lu­kuun mär­kää jak­soa, jol­loin konei­den ajou­riin tuli syvem­piä jäl­kiä. Pak­kas­ten ansios­ta kelit ovat hyvät, eivät­kä kovat­kaan pak­ka­set sinäl­lään työ­tä hait­taa, sil­lä kopis­sa on läm­min työskennellä.

Konei­den rik­kou­tu­mis­ris­kiä pak­ka­nen kui­ten­kin lisää.

Nie­me­län omaa aja­mis­ta hel­pot­taa myös se, että puo­li­so on jo ehti­nyt motol­la ajaa val­miit urat, joi­den mukaan ajo­ko­neel­la­kin useim­mi­ten kul­je­taan. Yri­tyk­sen työ­maat sijait­se­vat pää­osin Iin met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen alueella.

Nie­me­lä on tyy­ty­väi­nen, että uskal­tau­tui met­sä­ko­neen käy­tön opet­te­le­maan ja työl­lis­tyi siten perheyritykseen.