Oulun Päät­tä­jäl­tä: Kult­tuu­ri-ilmas­ton­muu­tos­ta myös kaupungintalolle

Vii­me vii­kol­la oli Kale­vas­sa artik­ke­li, jos­sa toi­mit­ta­ja kysyi, ovat­ko Oulun joh­ta­mi­son­gel­mat yksit­täis­ten ihmis­ten vai koko jär­jes­tel­män ongel­ma. Hyvä kysy­mys, jota olen miet­ti­nyt itsekin.

Kun on luke­nut vii­me vuo­sien uuti­sia Oulun kau­pun­gis­ta, vas­taan tulee vähän väliä joku uusi kohu, sel­vi­tys tai epä­sel­vyys. On kir­joi­tet­tu han­kin­nois­ta, välil­lä pää­tök­sen­teon lail­li­suu­des­ta, kuin myös sii­tä kuka saa päät­tää mistäkin.

Kaik­ki tapauk­set ovat eri­lai­sia, eikä nii­tä pidä sot­kea kes­ke­nään. Mut­ta taval­li­sel­le kun­ta­lai­sel­le tulee var­maan mie­leen aja­tus sii­tä, että mik­si saman­lai­set ongel­mat tun­tu­vat nouse­van esiin aina uudel­leen ja uudelleen?

Yksi vir­he ei vie­lä ker­ro mis­tään. Vir­hei­tä sat­tuu työ­pai­koil­la, yri­tyk­sis­sä, yhdis­tyk­sis­sä sekä kun­nis­sa. Nii­tä sat­tuu meil­le kai­kil­le. Sehän on ihan inhimillistä.

Mut­ta jos ongel­mat tois­tu­vat vuo­des­ta toi­seen, kan­nat­taa kat­soa yksit­täi­siä tapauk­sia syvemmälle.

Jos siis ongel­mat tois­tu­vat, ei rii­tä että etsi­tään syyl­li­nen. On kysyt­tä­vä, mik­si näin pää­si tapah­tu­maan ja mitä pitäi­si teh­dä toisin.

Myös meil­lä päät­tä­jil­lä on täs­sä oma vas­tuum­me. On help­po vaa­tia viran­hal­ti­joil­ta tark­kuut­ta ja vas­tuul­li­suut­ta. Vähin­tään yhtä tär­ke­ää on kysyä, olem­me­ko itse huo­leh­ti­neet sii­tä, että peli­sään­nöt ovat sel­vät ja että nii­den nou­dat­ta­mis­ta val­vo­taan. Ja toi­mim­me­ko itse samal­la tavalla.

Tänä vuon­na Oulu on Euroo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki. Oulu2026-hank­kees­sa puhu­taan pal­jon kult­tuu­ri-ilmas­ton­muu­tok­ses­ta. Aja­tuk­se­na on oppia uut­ta, kat­soa asioi­ta uudel­la taval­la ja löy­tää parem­pia kei­no­ja teh­dä asioi­ta yhdessä.

Minus­ta Oulu tar­vit­see juu­ri sel­lais­ta muu­tos­ta myös koko kaupunkiorganisaatiossa.

Sel­lai­sen muu­tok­sen toi­min­ta­ta­poi­hin, jos­sa lake­ja ja sään­tö­jä ei pide­tä kiusal­li­se­na byro­kra­tia­na, vaan yhtei­si­nä peli­sään­töi­nä, joil­la pyri­tään oike­aan lopputulokseen.

Sel­lai­sen toi­min­ta­ta­van, jos­sa ongel­miin tar­tu­taan ajois­sa eikä vas­ta sit­ten, kun ne pää­ty­vät leh­tien otsikoihin.

Sel­lai­sen toi­min­ta­ta­van, jos­sa vir­heen myön­tä­mi­nen ei ole häpeä vaan merk­ki sii­tä, että asia halu­taan korjata.

Ja ennen kaik­kea sel­lai­sen toi­min­ta­ta­van, jos­sa vir­heis­tä opitaan.

Kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuo­si kes­tää vain yhden vuo­den. Sen jäl­keen näyt­tä­möi­den valot sam­mu­vat, esiin­ty­mis­la­vat pure­taan ja juh­lat päät­ty­vät. Vuo­den perin­töä kui­ten­kin jat­ke­taan taval­la tai toisella.

Ja jos vuo­si opet­taa mei­tä toi­mi­maan avoi­mem­min, rehel­li­sem­min ja parem­min yhdes­sä, sen vai­ku­tus näkyy var­mas­ti vie­lä vuo­sien pääs­tä. Sil­loin kult­tuu­ri-ilmas­ton­muu­tos ei oli­si muut­ta­nut vain sitä, mitä Oulus­sa tapah­tui yhdel­lä rintamalla.

Se oli­si muut­ta­nut myös sitä, miten Oulua joh­de­taan. Ja se oli­si perin­tö, jos­ta hyö­tyi­si­vät kaik­ki oululaiset.

Par­haim­mil­laan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuo­den tär­kein perin­tö ei ole se, mitä Oulus­sa näh­tiin, vaan se, mitä Oulus­sa opittiin.

Jor­ma Les­ke­lä , kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jäsen, Keskusta