
Jorma Leskelä.
Viime viikolla oli Kalevassa artikkeli, jossa toimittaja kysyi, ovatko Oulun johtamisongelmat yksittäisten ihmisten vai koko järjestelmän ongelma. Hyvä kysymys, jota olen miettinyt itsekin.
Kun on lukenut viime vuosien uutisia Oulun kaupungista, vastaan tulee vähän väliä joku uusi kohu, selvitys tai epäselvyys. On kirjoitettu hankinnoista, välillä päätöksenteon laillisuudesta, kuin myös siitä kuka saa päättää mistäkin.
Kaikki tapaukset ovat erilaisia, eikä niitä pidä sotkea keskenään. Mutta tavalliselle kuntalaiselle tulee varmaan mieleen ajatus siitä, että miksi samanlaiset ongelmat tuntuvat nousevan esiin aina uudelleen ja uudelleen?
Yksi virhe ei vielä kerro mistään. Virheitä sattuu työpaikoilla, yrityksissä, yhdistyksissä sekä kunnissa. Niitä sattuu meille kaikille. Sehän on ihan inhimillistä.
Mutta jos ongelmat toistuvat vuodesta toiseen, kannattaa katsoa yksittäisiä tapauksia syvemmälle.
Jos siis ongelmat toistuvat, ei riitä että etsitään syyllinen. On kysyttävä, miksi näin pääsi tapahtumaan ja mitä pitäisi tehdä toisin.
Myös meillä päättäjillä on tässä oma vastuumme. On helppo vaatia viranhaltijoilta tarkkuutta ja vastuullisuutta. Vähintään yhtä tärkeää on kysyä, olemmeko itse huolehtineet siitä, että pelisäännöt ovat selvät ja että niiden noudattamista valvotaan. Ja toimimmeko itse samalla tavalla.
Tänä vuonna Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki. Oulu2026-hankkeessa puhutaan paljon kulttuuri-ilmastonmuutoksesta. Ajatuksena on oppia uutta, katsoa asioita uudella tavalla ja löytää parempia keinoja tehdä asioita yhdessä.
Minusta Oulu tarvitsee juuri sellaista muutosta myös koko kaupunkiorganisaatiossa.
Sellaisen muutoksen toimintatapoihin, jossa lakeja ja sääntöjä ei pidetä kiusallisena byrokratiana, vaan yhteisinä pelisääntöinä, joilla pyritään oikeaan lopputulokseen.
Sellaisen toimintatavan, jossa ongelmiin tartutaan ajoissa eikä vasta sitten, kun ne päätyvät lehtien otsikoihin.
Sellaisen toimintatavan, jossa virheen myöntäminen ei ole häpeä vaan merkki siitä, että asia halutaan korjata.
Ja ennen kaikkea sellaisen toimintatavan, jossa virheistä opitaan.
Kulttuuripääkaupunkivuosi kestää vain yhden vuoden. Sen jälkeen näyttämöiden valot sammuvat, esiintymislavat puretaan ja juhlat päättyvät. Vuoden perintöä kuitenkin jatketaan tavalla tai toisella.
Ja jos vuosi opettaa meitä toimimaan avoimemmin, rehellisemmin ja paremmin yhdessä, sen vaikutus näkyy varmasti vielä vuosien päästä. Silloin kulttuuri-ilmastonmuutos ei olisi muuttanut vain sitä, mitä Oulussa tapahtui yhdellä rintamalla.
Se olisi muuttanut myös sitä, miten Oulua johdetaan. Ja se olisi perintö, josta hyötyisivät kaikki oululaiset.
Parhaimmillaan kulttuuripääkaupunkivuoden tärkein perintö ei ole se, mitä Oulussa nähtiin, vaan se, mitä Oulussa opittiin.
Jorma Leskelä , kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen, Keskusta


