Toi­mit­ta­jal­ta: Malt­tia työmatkaliikenteeseen

Pari viik­koa sit­ten nousin autol­la­ni Poh­jan­tiel­tä Hau­ki­väy­län ram­pil­le. Kun kään­nyin Hau­ki­pu­das­ta koh­ti, taka­pus­ku­rii­ni lii­maan­tu­nut toi­nen autoi­li­ja sai tar­peek­seen kot­te­ros­ta­ni ja kaa­ha­si ohit­se­ni liit­ty­mä­alu­een sul­ku­vii­vas­ta ja nopeus­ra­joi­tuk­ses­ta välit­tä­mät­tä. Pian auto oli jo kadon­nut kaukaisuuteen.

Aloi­tet­tua­ni työ­mat­ka-autoi­lun olen saa­nut kokea ruuh­ka-aiko­jen lii­ken­teen rie­mut. Edel­lä kuvai­le­ma­ni tapaus on äärie­si­merk­ki, mut­ta tii­vis­tää hyvin piit­taa­mat­to­muu­den, johon tör­mään jatkuvasti.

Nopeus­ra­joi­tuk­set tun­tu­vat ole­van lii­an monel­le autoi­li­jal­le vain suo­si­tus. Fint­raf­ficin Ajo­no­peu­det maan­tiel­lä 2024 ‑rapor­tin mukaan noin joka kym­me­nes hen­ki­lö- ja paket­ti­au­to­kus­ki ajaa yli­no­peut­ta yli 10 kilo­met­riä tun­nis­sa. Mää­rä ei yllä­tä minua, sil­lä kovin monet pitä­vät moot­to­ri­tien vasen­ta kais­taa kiitoratanaan.

Pet­rat­ta­vaa riit­täi­si eten­kin tie­työ­mail­la. Esi­mer­kik­si Rita­har­jun koh­dal­la alen­net­tu ajo­no­peus on monel­le kus­kil­le kova paik­ka. Vii­me kuus­sa Oulun polii­si tut­ka­si täl­lä tie­työ­maal­la pahim­mil­laan jopa 178 kilo­met­rin tun­ti­vauh­tia aja­neen autoilijan.

Vuo­den­ai­ka tuo työ­mat­ka­lii­ken­tee­seen omat haas­teen­sa. Valoi­san ajan kaven­tues­sa näky­vyys heik­ke­nee ja saa myös hir­vet liik­keel­le aamu- ja ilta­hä­mä­räl­lä. Vie­lä emme ole näh­neet tal­ven yllät­tä­vän autoi­li­joi­ta, mut­ta vii­me vii­kol­la Kou­vo­las­sa sat­tui tör­mäys suo­ja­tiel­lä, kun kus­ki oli jät­tä­nyt ikku­noi­hin hii­pi­neen jään kaapimatta.

Yleen­sä saan Poh­jan­ties­tä tar­peek­se­ni jo aamul­la ja köröt­te­len kotiin van­haa nelos­tie­tä pit­kin. Töis­tä läh­ties­sä malt­tia pitäi­si olla vie­lä enem­män kuin aamul­la, sil­lä tyy­pil­li­ses­ti ihmi­sen vireys­ti­la las­kee ilta­päi­väl­lä. Sii­tä huo­li­mat­ta ran­ta­tiel­lä riit­tää hiil­los­ta­jia lähes päivittäin.

Vaik­ka hou­ku­tus hur­jas­te­luun oli­si kuin­ka suu­ri, sil­lä ei juu­ri sääs­tä aikaa. Sen sijaan kas­va­vat vain ris­kit. Jäte­tään siis tur­ha kii­re kotiin, kun seu­raa­van ker­ran sukel­lam­me työ­mat­ka-autoi­li­joi­den virtaan.

Maa­ria Tuisku

maaria.tuisku@rantapohja.fi