Toi­mit­ta­jal­ta: Miten olem­me jäl­leen täs­sä tilanteessa?

Pää­tin olla juhan­nuk­sen ajan avaa­mat­ta uuti­sia. Halusin hen­gäh­dys­tauon maa­il­man poli­tii­kas­ta, Euroo­pan läm­pö­aal­lois­ta ja Suo­men suven kyl­myy­des­tä sekä suo­ma­lais­ten huo­non­tu­nees­ta osto­voi­mas­ta. Elä­mä tun­tui vii­kon­lo­pun ajan keveäm­mäl­tä ja aja­tus selkeämmältä.

Kun­nes menin sun­nun­tai-ilta­na avaa­maan uutis­si­vut val­mis­tau­tuak­se­ni uuteen työ­viik­koon ja pysyäk­se­ni ajan her­moil­la. Se oli iso vir­he! Yhdys­val­lat oli iske­nyt Ira­niin ja pre­si­dent­ti Trump ihmet­te­li päi­vää aikai­sem­min, mik­si hän ei ole jo saa­nut Nobe­lin rau­han­pal­kin­toa. Iran aikoo kos­taa Yhdys­val­to­jen iskut, Venä­jä lau­kai­si Ukrai­naan 350 droo­nia ja 16 ohjus­ta, nyt jo päät­ty­nyt­tä Naton huip­pu­ko­kous­ta ja Trum­pin vaa­ti­mus­ta puo­lus­tus­me­no­bud­jet­tien nos­ta­mi­ses­ta pelät­tiin etu­kä­teen ja juhan­nuk­sen luvuis­ta eni­ten mie­leen iskos­tui hätä­nu­me­roon soi­tet­tu­jen puhe­lui­den mää­rä. 25 000 soi­tet­tua hätäpuhelua.

Eipä enää juu­ri nukut­ta­nut. Aloin vat­vo­maan mie­les­sä­ni ties min­kä­lai­sia ske­naa­rioi­ta ja maa­il­man­ti­lan­ne alkoi ahdis­ta­maan. Tasa­pai­noa on vai­kea löy­tää täl­lai­ses­sa ajas­sa ja epä­toi­voon tulee ajoit­tain vai­vut­tua. En voi uskoa, että maa­il­ma on jäl­leen tilan­tees­sa, jos­sa ter­ro­ris­min uhka nousee, maat van­no­vat kos­ton nimeen ja useam­man val­tion pää­mies kuvit­te­lee ole­van­sa juma­las­ta seu­raa­va. Ihmis­hen­ki ei pal­jon vaa­ka­ku­pis­sa tun­nu pai­na­van. Kuvit­te­lin aikoi­na­ni naii­vis­ti, että saman­lais­ta maa­il­man­tus­kaa ei enää tule tun­net­tua, mitä kak­sois­tor­nien mure­ne­mi­nen sai aikaan. Ja nyt minus­ta tun­tuu, että olem­me jäl­leen jon­kun pahan alkujuurilla.

Rat­kai­sua en yön pimei­nä tun­tei­na kek­si­nyt omaan uuti­säh­kyyn saa­ti maa­il­man­po­liit­ti­seen tilan­tee­seen. Tulin kui­ten­kin sii­hen joh­to­pää­tök­seen, että maa­il­ma tar­vit­see nyt enem­män kuin ken­ties kos­kaan aiem­min myös hyviä, haus­ko­ja ja posi­tii­vi­sia uuti­sia tapah­tu­mis­ta, ihmi­sis­tä ja elä­mäs­tä. Kuten tämän päi­vän Ran­ta­poh­jas­sa. On jut­tua man­sik­ka­pai­kas­ta, las­ten cros­si­kou­lus­ta ja Iin koti­seu­tu­vii­kon tapah­tu­mis­ta. Sil­miä en aio enkä halua sul­kea maa­il­man­ti­lan­teen suh­teen, mut­ta voin vali­ta aina­kin jat­kos­sa sen, mitä iltai­sin luen.

Anu Kaup­pi­la

anu.kauppila@rantapohja.fi