Pää­tök­sen­teos­sa huo­mioi­ta­va koko hyvinvointialue

Pal­ve­lu­jen oikea-aikai­suus, saa­ta­vuus ja saa­vu­tet­ta­vuus ovat todel­la tär­kei­tä tavoit­tei­ta hyvin­voin­tia­lu­een asiois­ta pää­tet­täes­sä. Tavoi­te kuu­los­taa samal­ta kuin kun­ta­vaa­leis­sa, mut­ta se on tär­ke­ää edel­leen­kin. Alue jol­la tule­vat päät­tä­jät toi­mi­vat on vain suu­rem­pi, kuin pel­käs­tään oma kun­ta­vaa­leis­sa ole­va asuinkunta.

Lue lisää

Enna­koi­den ja ennakkoluulottomasti

Tule­vil­la hyvin­voin­tia­lueil­la pyri­tään saa­maan sosiaali‑, ter­veys- ja pelas­tus­pal­ve­lui­den saa­ta­vuus yhden­ver­tai­sik­si myös har­vaan asu­tuil­la alueil­la. Tavoit­teen saa­vut­ta­mi­nen on vai­ke­aa, kos­ka etäi­syy­det ovat pit­kiä ja jokai­sen kilo­met­rin kul­ke­mi­seen menee tiet­ty aika. Uudis­tuk­sel­la on todel­la mah­dol­li­suus paran­taa nykyis­tä tilan­net­ta palveluissa.


Alue­vaa­lien tär­keim­mät asiat

Mie­les­tä­ni kaik­kein tär­kein asia näis­sä alue­vaa­leis­sa on saa­da elä­ke­läi­sil­le ilmai­set lääk­keet. Joku saat­taa sanoa ettei se ole mah­dol­lis­ta että mak­saa lii­kaa. Ei se mitään tule mak­sa­maan. Päin­vas­toin se ryh­tyy sääs­tä­mään kulu­ja, kun ihmi­nen saa heti käyt­töön­sä tar­vit­se­man­sa lääk­keen. Näin sääs­tyy mil­joo­nia eri­kois­sai­raan­hoi­don kulu­ja ja inhi­mil­li­siä kär­si­myk­siä. Ja alka­va sai­raus saa­daan nujer­ret­tua alkuunsa.


Hoi­toon pää­syä on parannettava

Kun hoi­toon pää­see nopeas­ti, ongel­mat eivät pit­ki­ty ja moni­mut­kais­tu. Tämä on inhi­mil­li­ses­ti tär­ke­ää, mut­ta myös talou­del­li­ses­ti jär­ke­vää, sil­lä oikea-aikai­nen hoi­to vähen­tää esi­mer­kik­si eri­tyis­sai­raan­hoi­don tar­vet­ta. Nopean hoi­toon pää­syn var­mis­ta­mi­ses­sa riit­tää kehi­tet­tä­vää myös Poh­jois-Poh­jan­maal­la. Nopean hoi­toon pää­syn var­mis­ta­mi­nen kaik­kial­la Suo­mes­sa on yksi SDP:n kes­kei­sim­piä tavoit­tei­ta. Meil­lä poh­joi­ses­sa on otet­ta­va huo­mioon myös pit­kien väli­mat­ko­jen ja har­van asu­tuk­sen olosuhteet.


Pal­ve­lut liik­ku­maan, pors­tuat auki

Nuo­re­na lää­kä­ri­nä minul­la oli mah­dol­li­suus jal­kau­tua vii­koit­tain Tor­nion reu­na-alueil­le. Muis­te­len noi­ta vuo­sia kii­tol­li­se­na; ammat­ti­tai­toi­nen ter­vey­den­hoi­ta­ja ohja­si nuor­ta lää­kä­riä – tai­sim­me olla saman ikäi­siä, mut­ta Sei­ja tie­tys­ti pidem­pään jo työ­elä­mäs­sä ollut. Lisäk­si neu­vo­lan tilois­sa pää­si teke­mään nor­mi­neu­vo­lan ohes­sa monen­lais­ta toi­men­pi­det­tä, mikä näin jäl­keen­päin vähän hir­vit­tää. Onnek­si olen har­ras­ta­nut puu­töi­tä, joten pik­ku toi­men­pi­teet sujui­vat ilman suu­rem­pia haavereita.