Voit­to kotiin, vaik­ka huo­nol­la pelil­lä, näyt­ti olleen vii­me tors­tai­na Kii­min­gin Rien­non koris­jouk­ku­een tak­tiik­ka. Voit­toon riit­tää yleen­sä se, että tekee pis­tei­tä enem­män kuin vas­tus­ta­ja. Sat­tu­moi­sin ONMKY oli sekin jät­tä­nyt sih­din kotiin ja teki häm­mäs­tyt­tä­vät 36 pis­tet­tä ja sel­lai­sel­la pis­te­mää­räl­lä ei voi voit­taa. Lop­pu­tu­los oli Kii­Ril­le 78 – 36 (38 – 17). 

Ennak­ko-odo­tuk­set vii­me tors­tain koris­pe­liin oli­vat hie­man pelon­se­kai­set Kii­min­gin Rien­non pelaa­jil­la ja kat­so­jil­la. Kem­pe­leen Wild Ducks eli Kem­pe­leen Vil­lit Ankat pelaa perä­ti kah­ta sar­jaa – poh­jois­loh­koa ja Kes­ki-Poh­jan­maan loh­koa ja sel­lai­seen urak­kaan ei pie­nin eväin lähdetä.

Kii­Rin kori­pal­lo­jouk­kue päät­ti kevät­kau­den kotiot­te­lut voit­ta­mal­la komeas­ti RoNM­KY Whi­ten korein 108–50 (54–31). Alue­sar­jan run­ko­sar­jas­ta Kii­Ri sel­vit­ti tien­sä Final Four ‑tur­nauk­seen Rova­nie­mel­le ensi vii­kon lauantaille.

Lau­an­tai­na Lai­va­kan­kaal­la saa­tiin kokea har­vi­nai­sen kiih­keä ja jän­nit­tä­vä alue­sar­jan kori­pal­lo­pe­li, jos­sa jaet­tiin epä­ur­hei­li­ja­mais­ta otteis­ta vapa­rei­ta, kiroil­tiin puo­lin jos toi­sin­kin ja teh­tiin näyt­tä­viä kore­ja. Näh­tiin jopa suih­ku­ko­men­nus. Tuo­ma­rit­kin sai­vat osan­sa, mut­ta pelin pää­tyt­tyä voit­ta­ja oli sel­vil­lä. Se oli Rova­nie­men NMKY Blue, jol­le Kii­Ri hävi­si korein 73–82 (29–49).

Vakio­kan­nus­ta­ja Kii­min­gin Rien­non kori­pal­lo­pe­leis­sä on iki­nuo­ri Rai­mo Myk­kä­nen. Lau­an­tai­na kii­min­ki­läi­nen yllä­tet­tiin ja huo­mioi­tiin tauol­ta tul­taes­sa. Niin koti­jouk­ku­een Kii­Rin kuin vie­rai­den Kok­ko­lan pelaa­jat­kin kajaut­ti­vat synt­tä­rien kun­niak­si Rai­mol­le ”Pal­jon onnea vaan” – lau­lun. Ja aivan aihees­ta. Myk­kä­nen on kat­so­mos­sa yhtä var­ma kan­nus­ta­ja kuin kuu­kau­den kulut­tua ovel­le kol­kut­ta­va jou­lu­puk­ki. Ikää­kin on kun­nioi­tet­ta­vat 93 vuot­ta! Liik­ku­mi­nen ei enää ole pelaa­jien tasoa ja kii­peä­mi­nen kat­so­moon on hidas­ta, mut­ta onnek­si aut­ta­jia löy­tyy aina.

Jos oli kak­si viik­koa sit­ten Kii­Rin kau­den ensim­mäi­nen koti­pe­li tiuk­ka ja jän­nit­tä­vä, niin tiis­tai­na oli aivan eri mei­nin­ki Lai­va­kan­kaal­la. Toki samaa lois­ta­vaa tar­joi­lua oli Cafe Anjan pöy­däl­lä, mut­ta salin puo­lel­la Kii­min­gin Rien­non pelaa­jat sai­vat peli­ryt­mis­tä kiin­ni jo ensi het­kes­tä alkaen. Vie­ras­jouk­kue ONKMY Kaik­ki jäi jal­koi­hin, vaik­ka oulu­lai­sil­la­kin oli kook­kai­ta pelaajia.

Har­voin on näh­ty kak­si suku­pol­vea pelaa­mas­sa Kii­Rin jouk­ku­ees­sa, mut­ta tiis­tai­na sel­lai­nen ihme koet­tiin Lai­va­kan­kaan kou­lul­la. Ehkä lähes sata vuot­ta sit­ten Kii­min­gin Rien­non nykyi­nen kout­si Lau­ri Val­ka­ma hui­te­li ken­täl­lä yhdes­sä poi­kan­sa Juhan kans­sa. Tiis­tai­na Kii­Rin kan­ta­viin voi­miin usei­den vuo­sien ajan lukeu­tu­nut Juha­ni Kata­ja­mä­ki sai peli­ka­ve­rik­seen 17-vuo­ti­aan poi­kan­sa Aar­nen. Juha­nin isä Esa Kata­ja­mä­ki puo­les­taan oli kat­so­mos­sa kan­nus­ta­mas­sa jälkipolvia.