Eipä ollut hymy her­käs­sä, kyy­ne­leet sitä­kin enem­män, kun hel­mi­kuun lopus­sa sei­soin muis­ti­sai­raan 91-vuo­ti­aan isä­ni edel­li­syö­nä pala­neen kodin rau­nioil­la. Vain mus­tat hiil­ty­neet lau­dat oli­vat jäl­jel­lä kau­niis­ta kodis­ta ja pit­kän elä­män var­rel­la kerä­tyis­tä aineel­lis­ta muis­tois­ta. Sii­nä meni kaik­ki muu­ta­mas­sa tun­nis­sa savu­na ilmaan. Onnek­sem­me kui­ten­kin se tär­kein – rakas isäm­me – pelas­tui vii­me het­kel­lä pala­vas­ta talos­ta ohi­kul­ke­van nuo­ren mie­hen avus­tuk­sel­la. Iso kii­tos hänel­le siitä! 

Hii­li­diok­si­din pääs­tö­pörs­si käyn­nis­tyi EU:ssa 17 vuot­ta sit­ten, vuo­den 2004 jou­lu­kuus­sa. Pääs­tö­pörs­sin piti olla esi­merk­ki koko maa­il­mal­le, miten voim­me käte­väs­ti tor­jua ilmastonmuutosta.

Kau­pun­gin­sai­raa­lan ohjeis­tuk­sen mukaan omai­se­ni tar­vit­si siir­to­kul­je­tuk­se­na sai­raa­laan ambu­lans­sin, kos­ka omai­se­ni on vuo­de­po­ti­las, eikä pys­ty käve­le­mään ja talos­sa on por­taat. Ambu­lans­sis­sa on 2 hen­ki­löä kan­ta­mas­sa paa­re­ja, paa­ri­tak­sis­sa vain yksi.

Voi, voi nuo­ret polii­ti­kot, älkää kovin Venä­jää pelät­kö. Teet­te vir­heen. Se on iso maa mei­dän vie­res­sä eikä maa mihin­kään lähde.

Sel­jän­pe­rän enti­sen lei­rin­tä­alu­een uima­ran­nan kupee­seen on asen­net­tu riis­ta­ka­me­ra, jon­ka omis­ta­jaa ei ole löy­det­ty eikä kame­ran tar­koi­tus­ta kukaan tun­nu tie­tä­vän. Kame­ra on kun­nan mail­la, ja kun­ta on luvan­nut asi­aa sel­vit­tää, mut­ta kame­ra on edel­leen siel­lä aiheut­taen ran­nan käyt­tä­jis­sä huolta.

Nei­ti kevät on saa­pu­nut, kir­joit­ti Han­he­lan Ossi 7.4. Ran­ta­poh­jas­sa hui­ken­te­le­vas­ti nos­tal­gi­soi­den. Kir­joi­tus sai aatok­se­ni len­nol­le, enti­seen, luon­toon, tule­vaan­kin. Len­nol­le tule­vaan aikaan, kevääs­tä kesään ja lop­pu­ke­sän mar­ja­ret­kiin. Muis­ta­maan aiko­ja kuin sil­loin ennen. Haa­vei­le­maan tulevaa.

Voi­si­ko tuon­ne Han­hi­luo­toon raken­taa­kin kaa­su­ter­mi­naa­lin. Maa­kaa­sua voi tuo­da lai­val­la ja sata­ma lähes valmis.

Val­ta­kun­nal­li­seen lii­ken­ne­jär­jes­tel­mä­suun­ni­tel­maan on kir­jat­tu, että yhä useam­man maa­seu­dul­la asu­van tuli­si olla tun­nin mat­kan pääs­sä maa­kun­ta­kes­kuk­ses­ta ja että syr­jäi­sim­mäs­tä­kin kol­kas­ta tuli­si pääs­tä aina­kin kah­des­ti vii­kos­sa asioi­maan kuntakeskukseen.