Kun­ta­liit­to ker­toi maa­lis­kuus­sa, että Suo­men väes­tö­ra­ken­teen rajun muu­tok­sen vuok­si perus­kou­lu­jen oppi­las­mää­rä on las­ke­mas­sa his­to­rial­li­sen voi­mak­kaas­ti. Perus­kou­lus­sa ole­vien mää­rä vähe­nee noin 80 000 hen­ki­löl­lä vuo­teen 2030 mennessä.

Koh­taan omai­set. Jut­te­len hei­dän kans­saan hei­dän rak­kaan­sa elä­mäs­tä ja sii­tä, mil­lai­nen hän on ollut per­soo­nal­taan ja mit­kä asiat ovat olleet hänel­le tär­kei­tä. Poh­dim­me siu­nauk­sen vir­siä ja musiik­ke­ja, jol­lei­vat he niis­tä sovi erik­seen kant­to­rin kanssa.

Olen kuul­lut vii­me viik­koi­na tut­ta­vil­ta­ni usein kom­ment­te­ja sii­tä, että eläm­me kum­mal­lis­ta aikaa, ja ihmet­te­lyä, että miten tämä maa­il­ma on muut­tu­nut lyhyes­sä ajas­sa niin kum­mal­li­sek­si. Kou­luam­pu­mi­set ja kou­lu­kiusaa­mi­nen, sota Ukrai­nas­sa, val­tion­joh­ta­jien ”trum­pis­mi”, ilmas­to­ka­ta­stro­fi, luon­non moni­muo­toi­suu­den katoa­mi­nen, some-”elämä”, pako­lais­vir­rat – eikä vähäi­sim­pä­nä väes­tön ikään­ty­mi­nen ja syn­ty­vyy­den las­ku ovat muu­ta­mas­sa vuo­des­sa muut­ta­neet aja­tus­maa­il­maam­me kovasti.

Hau­ki­pu­taan urhei­lu­kent­tä on ollut perus­kor­jauk­sen tar­pees­sa jo aina­kin pari­kym­men­tä vuot­ta. Jo Hau­ki­pu­taan kun­nal­la oli ken­täl­le kun­nos­tus­suun­ni­tel­ma ja rahoi­tus­kin han­kit­tu­na. Kent­tää ei kui­ten­kaan kun­nos­tet­tu ja sii­hen vara­tut rahat jäi­vät käyt­tä­mät­tä, kun pää­tet­tiin sel­vit­tää koko urhei­lu­ken­tän siir­tä­mis­tä Torpanmäkeen.

Koto­na asuu entis­tä huo­no­kun­toi­sem­pia van­huk­sia. Epäin­hi­mil­li­ses­tä toi­min­nas­ta kuu­lee esi­merk­ke­jä lähes päi­vit­täin. Van­huk­sia kus­ka­taan kotoa päi­vys­tyk­seen, päi­vys­tyk­ses­tä paik­ka­kun­nal­ta toi­sel­le ja taas takai­sin kotiin. Haja-asu­tusa­luei­den pit­kien mat­ko­jen koti­hoi­dos­sa ja koti­sai­raa­la­toi­min­nas­sa on omat käy­tän­nön rajoit­teen­sa. Hoi­ta­jia on lii­an vähän, koh­taa­mi­seen, läs­nä­oloon ja kär­si­mys­ten lie­vi­tyk­seen ei ole aikaa. Ikäih­mis­ten tur­val­li­suus on järkkynyt.

”Ylös­nouse­mi­sen päi­vä! Viet­tä­kääm­me kir­kas­ta rie­mu­juh­laa ja syleil­kääm­me toi­nen tois­tam­me! Vel­jet, sano­kaam­me vihol­li­sil­lem­me­kin: Anta­kaam­me kaik­ki ylös­nouse­mi­sen täh­den anteek­si ja näin lau­la­kaam­me: Kris­tus nousi kuol­leis­ta, kuo­le­mal­la kuo­le­man voit­ti ja hau­dois­sa ole­vil­le elä­män antoi.” (Pää­siäiss­ti­kii­rois­ta)