Tekstarit
Olin 1 tunnin 29 minuuttia ja 26 sekuntia soittojonossa Iin terveyskeskukseen. Ei vastausta. Kello tuli 16 ja automaatti ilmoitti, että…
Lue lisääOlin 1 tunnin 29 minuuttia ja 26 sekuntia soittojonossa Iin terveyskeskukseen. Ei vastausta. Kello tuli 16 ja automaatti ilmoitti, että…
Lue lisääUsein kuulee sanottavan, että on lottovoitto olla suomalainen, siis syntyä, kasvaa, kouluttautua ja elää elämäänsä tässä ihanassa maassa.
Lue lisääYhteishaku on jälleen käsillä. Tuhannet nuoret eri puolella Suomea hakevat toisen asteen opiskelupaikkaa. Haku tapahtuu 18.2. ja 18.3.2025 välisenä aikana.
Lue lisääEU on rakennettu savijaloille. Kaikenlaiseen säätelyyn pannaan paukkuja, mutta kriisien kohdatessa huomattiin, että varautuminen petti pahasti.
Lue lisääHistorioitsija Jouko Vahtola väitti kirjoituksessan Rantapohjassa 6.2. 2025 “Pohjois-Pohjanmaalle asutusta jääkauden jälkeen” ‑jutussa Oulun Kärppien jääkiekkoseuran saaneen nimensä maakuntatunnuksessa olevien kärppien mukaan.
Haukiputaalla on uuden Oulun myötä 1.1.2013 toiminut ryhmä Haukiputaan seurakunta, Haukiputaan rintamaveteraanit ja LC Haukipudas/Kello järjestäen vuosittain Haukiputaan itsenäisyysjuhlan, kansallisen veteraanipäivän juhlan ja kaatuneiden muistopäivän juhlan.
Olin poliisin kirjoissa viimeksi yli 30 vuotta sitten. Silloin huijari nappasi postilaatikosta laskun, kopioi sen ja muutti siihen vain oman tilinumeronsa. Ihmettelin huijauksen helppoutta. Miksi hienot koneet eivät verranneet automaattisesti saajan nimeä tilinumeroon? Minulla oli vaimoni kautta yhteys pankkimaailmaan ja pankin luottamusmiesasemani kautta jopa velvollisuus, asiakkaita edustavana henkilönä, vaatia muutosta käytäntöön. Tein sen aina vuosittain, aina sama vastaus, ei ole mahdollista. Nyt on tehty muutos, rahat eivät liiku mihinkään, jos tiedot eivät pidä paikkaansa. Muutokseen meni vain 30–35 vuotta.
Kuntalaisten mukaan monet asiat päätöksenteossa toimeenpanoasteelle etenevät usein hieman verkalleen meillä kunnassa, joskus tuntuu ettei ollenkaan.
Iissä on esitetty käsiteltäväksi uutta suojelua. Ennen lisäsuojelusta päättämistä kunnan tulisi tarkastella kokonaisuutta Iissä, suojelussa olevia alueita ja vaikutuksia. Näitä tulee helposti mieleen, alla joitain esimerkkejä.
Ikäihmisetkin tekevät eri asiapapereita toisilleen. Esimerkiksi testamentteja. Mallit ja ohjeet katsotaan tietokoneelta. Tehdystä työstä otetaan maksu. Halvempi kuin juristi. Tehdystä työstäkin pitäisi maksaa vero, mutta harvapa maksaa.
Oulun kaupunki on kasvanut ja kehittynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Kasvukeskuksena sen suurimmat panostukset kohdistuvat luonnollisesti sinne, mihin väestö ja yritykset keskittyvät.
Entä, jos unelmat eivät kanna? Elämme maailmassa, jossa yhä harvempi lapsi ja nuori uskaltaa unelmoida. Tulevaisuus näyttäytyy synkkänä. Sodat, ilmaston muutos ja niistä seurannut taloudellinen ahdinko ovat monille lapsille ja nuorille arkipäivää niin maailmalla kuin tämän päivän Suomessakin.
Sinä vanha eläkehenkilö puhut asiaa! Kyllä!
Vielä huomio Haukiputaan alueella sijaitsevan Parkumäen nimestä. Äitini isoäidin Greta Sofia Vahtolan (o.s. Holma) s. 1854, k. 1951 (asui koko ikänsä Haukiputaalla) kertoman perimätiedon mukaan Parkumäki olisi saanut nimensä sinne viedyistä ja jätetyistä parantumattomista sairaista. Metsäiseltä asunnottomalta alueelta oli kuulunut kuolevien parkua, itkua ja valitusta lähimpiin taloihin.
Olisiko kansanterveyden kannalta viimeinkin aihetta eli “aika ja paikka” tuunata Oulun kaupungin ikärajallinen huokean hintainen liikunta‑, kuntoutus- ja toimintakykykortti eli seniorikortti eläkeläiskortiksi? Tällöin tämä monimuotoinen kausiliikuntapassi olisi hankittavissa kaikille eläkeläisille edullisesti. Tuskin alle 65-vuotiaat eläkeläiset (työkyvyttömyyseläkeläiset) ainakaan sen paremmin toimeentulevia, toimintakykyisempiä tai terveempiä ovat. Lisäksi ihmiset iästä tai kunnosta riippumatta kaipaavat myös kotoa lähtemisiä, kohtaamisia ja sosiaalista elämää. Ei liene kummoinenkaan kustannuskysymys kaupungille, mutta voisi kuntouttaa kovasti, ja siten säästää useammalta henkilökohtaiselta tragedialta.
Pari vuotta sitten kirjoitin Fanni Luukkosesta – unohdetusta legendasta. Hän oli Sortavalan seminaarissa voimistelunopettajana ja lepää Kirkkosaaren kumpujen kätköissä. Näinä kohtalokkaina aikoina palaavat mieleen muistot Iin ajoilta, mutta myös lapsuuden päiviltä. Marssimme tuvan ympäri lattiaa kattilat kypärinä ja rummutimme ”kapustalla” padan kansia. Radiosta kaikui: Kumpujen kätköstä mullasta maan, isät katsovat poikiaan. Yki-veli lisäsi vielä naapurin tytönkin loppuriimiin: Ja Anniinaa.