Olin polii­sin kir­jois­sa vii­mek­si yli 30 vuot­ta sit­ten. Sil­loin hui­ja­ri nap­pa­si pos­ti­laa­ti­kos­ta las­kun, kopioi sen ja muut­ti sii­hen vain oman tili­nu­me­ron­sa. Ihmet­te­lin hui­jauk­sen help­pout­ta. Mik­si hie­not koneet eivät ver­ran­neet auto­maat­ti­ses­ti saa­jan nimeä tili­nu­me­roon? Minul­la oli vai­mo­ni kaut­ta yhteys pank­ki­maa­il­maan ja pan­kin luot­ta­mus­mies­a­se­ma­ni kaut­ta jopa vel­vol­li­suus, asiak­kai­ta edus­ta­va­na hen­ki­lö­nä, vaa­tia muu­tos­ta käy­tän­töön. Tein sen aina vuo­sit­tain, aina sama vas­taus, ei ole mah­dol­lis­ta. Nyt on teh­ty muu­tos, rahat eivät lii­ku mihin­kään, jos tie­dot eivät pidä paik­kaan­sa. Muu­tok­seen meni vain 30–35 vuotta.

His­to­rioit­si­ja Jou­ko Vah­to­la väit­ti kir­joi­tuk­ses­san Ran­ta­poh­jas­sa 6.2. 2025 “Poh­jois-Poh­jan­maal­le asu­tus­ta jää­kau­den jäl­keen” ‑jutus­sa Oulun Kärp­pien jää­kiek­ko­seu­ran saa­neen nimen­sä maa­kun­ta­tun­nuk­ses­sa ole­vien kärp­pien mukaan.

Hau­ki­pu­taal­la on uuden Oulun myö­tä 1.1.2013 toi­mi­nut ryh­mä Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­ta, Hau­ki­pu­taan rin­ta­ma­ve­te­raa­nit ja LC Haukipudas/Kello jär­jes­täen vuo­sit­tain Hau­ki­pu­taan itse­näi­syys­juh­lan, kan­sal­li­sen vete­raa­ni­päi­vän juh­lan ja kaa­tu­nei­den muis­to­päi­vän juhlan. 

Iis­sä on esi­tet­ty käsi­tel­tä­väk­si uut­ta suo­je­lua. Ennen lisä­suo­je­lus­ta päät­tä­mis­tä kun­nan tuli­si tar­kas­tel­la koko­nai­suut­ta Iis­sä, suo­je­lus­sa ole­via aluei­ta ja vai­ku­tuk­sia. Näi­tä tulee hel­pos­ti mie­leen, alla joi­tain esimerkkejä.

Ikäih­mi­set­kin teke­vät eri asia­pa­pe­rei­ta toi­sil­leen. Esi­mer­kik­si tes­ta­ment­te­ja. Mal­lit ja ohjeet kat­so­taan tie­to­ko­neel­ta. Teh­dys­tä työs­tä ote­taan mak­su. Hal­vem­pi kuin juris­ti. Teh­dys­tä työs­tä­kin pitäi­si mak­saa vero, mut­ta har­va­pa maksaa. 

Kuusa­mon­tien ympä­ril­lä kuhi­see edel­leen. Tai lie­nee kuhis­sut lähes aina. Jo pian vuon­na 2008 val­mis­tu­neen neli­kais­tais­ta­mi­sen jäl­keen kävi var­sin ilmei­sek­si, että laa­jem­paa baa­naa oli­si tar­vit­tu aina­kin Kii­min­kiin saak­ka. Pai­ne on sii­tä vain kas­va­nut, kun kaa­voi­tus tien var­teen on jat­ku­nut vah­va­na ja tava­ra- ja hen­ki­lö­lii­ken­teen mää­rät ovat kas­va­neet. Nyt val­mis­teil­la on yleis­suun­ni­tel­ma tien paran­ta­mi­ses­ta ja neli­kais­tai­ses­ta rat­kai­sus­ta. Tämän jäl­keen kuo­kan voi­si­kin iskeä maa­han — kun­han rahoit­ta­ja löytyy.

Sinä van­ha elä­ke­hen­ki­lö puhut asi­aa! Kyllä!

Vie­lä huo­mio Hau­ki­pu­taan alu­eel­la sijait­se­van Par­ku­mäen nimes­tä. Äiti­ni iso­äi­din Gre­ta Sofia Vah­to­lan (o.s. Hol­ma) s. 1854, k. 1951 (asui koko ikän­sä Hau­ki­pu­taal­la) ker­to­man peri­mä­tie­don mukaan Par­ku­mä­ki oli­si saa­nut nimen­sä sin­ne vie­dyis­tä ja jäte­tyis­tä paran­tu­mat­to­mis­ta sai­rais­ta. Met­säi­sel­tä asunn­ot­to­mal­ta alu­eel­ta oli kuu­lu­nut kuo­le­vien par­kua, itkua ja vali­tus­ta lähim­piin taloihin.