Taas tie­do­te­taan: val­mis­tu­neet yli­op­pi­laik­si, mut­ta mikä on se ammat­ti mihin he val­mis­tui­vat? Eikö oikea ilmai­su ole, pää­si­vät yli­op­pi­laik­si. Nyt­hän se vas­ta alkaa amma­tin hank­ki­mi­nen. Ei sil­lä saa juu­ri työ­paik­kaa. Toki ahke­ran työn ovat teh­neet. Onnit­te­lut sii­tä heil­le. Mut­ta isot onnit­te­lut niil­le, jot­ka jo ovat ammat­tiin val­mis­tu­neet ja ovat val­miit työ­elä­mään. Tsemp­piä heille.

Niin, miten on Sinun muis­ti­si lai­ta? Miten hyvin pys­tyt pai­na­maan mie­lee­si ja palaut­ta­maan joko lyhyen tai pitem­pien aika­vä­lien tapah­tu­mia ja asioi­ta? Onko muis­tot lap­suu­des­ta tai muu­toin­kin elä­mä­si var­rel­ta jo hämärtyneet?

Vie­rai­lin 24.4. Oulun yli­opis­ton saa­men kie­len ja saa­me­lai­sen kult­tuu­rin tut­ki­mus­kes­kuk­ses­sa, Giel­la­gas-ins­ti­tuu­tis­sa. Kii­tos tut­ki­joil­le S‑M. Mag­ga ja M. Jous­te mie­len­kiin­toi­sis­ta kes­kus­te­luis­ta kos­kien saa­me­lais­ta kult­tuu­ria ja sen vai­ku­tus­ta Poh­joi­sen historiaa.\n>Sivusimme jutus­te­lus­sa myös Iin pitä­jän nimen alku­pe­rää. Yksi­se­lit­teis­tä vas­taus­ta en saa­nut. Ii-sanan alku­pe­rä on saa­men­kiel­tä. Se on kiis­tat­to­mas­ti todistettu. 

Lika­kai­von tyh­jen­tä­jäl­le tie­dok­si. Jos rui­kit lika­kai­vo­jä­tet­tä pit­kin met­siä ja van­ho­ja pel­to­ja, syk­syin keväin, niin se on lai­ton­ta myös Jak­ku­ky­läs­sä. Sen ymmär­tää, jos ne kyn­net­täi­siin tai mul­lat­tai­siin pii­loon. Lika­kai­vo­jä­te kuu­luu puh­dis­ta­mol­le. Ilmoi­te­taan kun­nan tai ELY-kes­kuk­sen ympä­ris­tö­tar­kas­ta­jil­le tuos­ta sot­ke­mi­ses­ta, jos jatkuu.

Lii­an monet näke­vät koti­mai­sen ruo­an­tuo­tan­non lähin­nä ilmas­to­hait­ta­na. Tosia­sia kui­ten­kin on, että ilman ruo­kaa meil­le jokai­sel­le kävi­si huonosti.

Val­tion­ta­lou­den tar­kas­tus­vi­ras­ton sel­vi­tyk­sen mukaan (2007, 116) syr­jäy­ty­nyt nuo­ri mak­saa yhteis­kun­nal­le rei­lut mil­joo­na euroa. Talou­del­li­set mene­tyk­set näyt­täy­ty­vät lähin­nä mene­tet­tyi­nä tuo­tan­to­te­ki­jöi­nä. Kyse on myös syr­jäy­ty­neen nuo­ren elä­män­hal­lin­nan ja yhteis­kun­taan kiin­nit­ty­mi­sen vai­keu­des­ta, joka pahim­mil­laan ilme­nee osat­to­muu­den tun­tee­na ja syrjäytymisriskinä.