Kert­tu Haa­pa­nie­mi in memo­riam

Opet­ta­ja Kert­tu Irma Annik­ki Haa­pa­nie­mi o.s. Aho­nen syn­tyi 30.8.1933 Oulus­sa vii­si­lap­si­sen per­heen esi­koi­sek­si. Var­hais­lap­suu­den koti oli pie­ni hel­la­huo­ne Kos­ke­lan­ky­läs­sä, myö­hem­min van­hem­mat Ida ja Aar­ne raken­si­vat per­heel­le kodin Kar­ja­sil­lal­le, mis­sä syn­tyi per­heen vii­des tytär.

Sota vei isän rin­ta­mal­le, äidin ras­kai­siin raken­nus­töi­hin puo­lus­tus­lai­tok­sel­le ja sil­loi­set nel­jä sisa­rus­ta Ruot­siin tur­vaan Oulun pom­mi­tuk­sil­ta. Kert­tu tosin ker­toi käy­neen­sä

Kert­tu Haa­pa­nie­mi 30.8.1933–23.11.2018.

koti­kau­pun­gis­saan lomal­la juu­ri pahim­pien pom­mi­tus­ten aikoi­hin. Ruot­sis­sa Kert­tu sai hyvän ja tur­val­li­sen per­heen, hyvän ruot­sin kie­len tai­don ja innon uuden oppi­mi­seen, vie­rai­siin mai­hin, kie­liin ja kult­tuu­riin.

Kert­tu val­mis­tui yli­op­pi­laak­si Oulun yhteis­ly­seos­ta ja jat­koi opin­to­jaan opet­ta­jain­kou­lu­tus­lai­tok­sel­la. Pian val­mis­tut­tu­aan hän sai opet­ta­jan pai­kan Yli-Iin Tan­ni­lan kyläs­tä v.1957.
Heti Tan­ni­laan tul­tu­aan Ker­tul­le sanot­tiin: ”Mis­säs sen parem­pi kuin Tan­ni­las­sa ja tai­vaas­sa.” Opet­ta­ja rakas­tui­kin pian Tan­ni­lan kau­nii­seen luon­toon ja kylän lap­siin, joi­ta hän opet­ti suu­rel­la sydä­mel­lä. Tan­ni­las­ta hän löy­si myös tur­val­li­sen ja rak­kaan avio­mie­hen Einon ja heil­le syn­tyi kak­si las­ta.
Kert­tu oli opet­ta­ja­na tas­a­puo­li­nen, kan­nus­ta­va, innos­ta­va ja luo­va. Kaik­ki kylän lap­set läh­tö­koh­dis­ta riip­pu­mat­ta oli­vat hänel­le yhtä tär­kei­tä. Luo­kas­sa oli lep­poi­sa ja iloi­nen ilma­pii­ri ja hän kuvit­ti usein ope­tet­ta­van asian tau­lul­le välil­lä väri­lii­duil­la, välil­lä kos­tu­te­tul­la sie­nel­lä saa­den pidet­tyä pie­nen kou­lu­lai­sen mie­len­kiin­non yllä.
Kert­tu oli myös ajan her­mol­la, hän kuva­si ja videoi luon­toa ja tapah­tu­mia ja käyt­ti tal­len­tei­ta hyväk­si ope­tuk­ses­saan. Myös opet­ta­jan her­sy­vä huu­mo­ri ja väri­käs per­soo­na rikas­tut­ti­vat ope­tus­työ­tä.

Kert­tu muut­ti per­hei­neen Ouluun 1980, mut­ta jat­koi sil­ti opet­ta­jan työ­tään rak­kaal­la Tan­ni­lan kou­lul­la elä­ke­päi­viin­sä asti. Mat­kai­lu oli nuo­res­ta tytös­tä asti Ker­tul­le tär­ke­ää, mut­ta tär­kein kai­kis­ta maa­il­man kol­kis­ta oli aina Tan­ni­la ja Einon raken­ta­ma mök­ki Siu­ruan­joen ran­nal­la.

Tai­de­museot ympä­ri maa­il­maa tuli­vat useil­la ulko­maan mat­koil­la tutuik­si ja Kert­tu opis­ke­li ahke­ras­ti eri maa­laus­tek­nii­koi­ta, jois­ta iko­ni­maa­laus tuli lopul­ta rak­kaim­mak­si ja tär­keim­mäk­si. Hänes­tä tuli­kin tun­ne­tun japa­ni­lai­sen Pet­ros Sasa­kin opis­sa tai­ta­va ja arvos­tet­tu lute­ri­lai­nen iko­ni­maa­la­ri. Ker­tun herk­kiä ja kau­nii­ta iko­nei­ta voi näh­dä pait­si useis­sa yksi­tyis­ko­deis­sa, myös mones­sa orto­dok­si­kir­kos­sa Suo­mes­sa ja ulko­mail­la, useis­sa lute­ri­lais­ten kirk­ko­jen tilois­sa ja pian myös Suo­men orto­dok­si­ses­sa kirk­ko­museos­sa Kuo­pios­sa.

Kert­tu Haa­pa­nie­mi kuo­li 23.11.2018 85 vuo­den iäs­sä Oulun kau­pun­gin­sai­raa­las­sa elet­ty­ään rik­kaan ja värik­kään elä­män.

Kau­niit kuvat ja muis­tot elä­vät ja Kert­tua rak­kau­del­la muis­ta­vat oman per­heen ja suvun lisäk­si sadat Tan­ni­lan kou­lun oppi­laat sekä suu­ri jouk­ko ystä­viä.

Tuu­lik­ki Haa­pa­nie­mi, tytär ja Maa­rit Veik­ko­lai­nen o.s. Ala­kärp­pä, oppi­las ja ystä­vä