Toi­mit­ta­jal­ta: Tyl­sää odotellessa

Moni on ker­to­nut käyt­tä­neen­sä ison osan jou­lun ja uuden vuo­den vapais­taan nuk­ku­mi­seen. Ker­ran­kin oli vuo­den pimeim­pään aikaan mah­dol­li­suus nuk­kua niin pit­kään tai niin mones­ti kuin vain unta riitti.

Jos­sain loma-ajan hereil­lä olon vai­hees­sa satuin sopi­vas­ti kuu­le­maan radios­ta jutun­pät­kän, jos­sa keho­tet­tiin otta­maan oppia esi-isis­täm­me. Ilman säh­kö­va­loa ja vesi­joh­to­vet­tä maa­seu­dul­la elel­les­sä pimeä aika käy­tet­tiin lepää­mi­seen tai nuk­ku­mi­seen. Nyt kun on kei­no­va­loa, läm­pöä ja juok­se­vaa vet­tä, ei aikaa juu­ri­kaan mene perus­tar­pei­den täyt­tä­mi­seen. Samal­la täy­täm­me päi­vät ja illat tal­vel­la­kin työl­lä, har­ras­tuk­sil­la tai muul­la mene­mi­sel­lä. Sit­ten ihmet­te­lem­me, kuin­ka koko ajan väsyttää. 

Nuk­ku­mi­nen on nyt tren­dia­sia, jos­ta saam­me kuul­la ja lukea joka tuu­tis­ta. Neu­vo­ja nukah­ta­mi­seen, unet­to­muu­den vält­tä­mi­seen ja levol­li­seen uneen on joka paik­ka täyn­nä niin, että huo­nou­nis­ta alkaa ahdis­taa. Hyvä uni ‑tren­din var­joon on jo mel­kein jää­nyt edel­li­nen muo­tia­sia, jol­loin toi­to­tet­tiin istu­mi­sen vaarallisuudesta.

Kovas­ti tun­tuu ihmi­nen nyt tar­vit­se­van neu­vo­ja kaik­keen teke­mi­seen­sä. Että var­mas­ti osaam­me istua, syö­dä, liik­kua, nuk­kua ja elää oikein.

Tren­de­jä tulee ja tren­de­jä menee. Sit­ran tule­vai­suu­den­tut­ki­ja Mik­ko Duf­va ennus­ti vuo­den­vaih­tees­sa Ylen haas­tat­te­lus­sa, että pian tren­dik­si nousee tyl­syys. Hän tote­aa, että tyl­syy­den sal­li­mi­nen voi­si olla hyvä vas­ta­lää­ke hek­ti­syy­den aiheut­ta­mil­le ongelmille.

Pian saam­me var­mas­ti ohjei­ta sii­hen, kuin­ka tyl­sis­tyä oikeaop­pi­ses­ti. Otan tyl­syy­stren­din rie­mul­la vas­taan, mut­ta aion kek­siä tyl­syys­het­ke­ni ihan itse.