Toi­mit­ta­jal­ta: Rutii­nit — rikot­ta­vik­si teh­ty­jä?

Ihmi­nen on rutii­nei­hin tai­pu­vai­nen olen­to. Kan­gis­tum­me hel­pos­ti itse kehit­tä­miim­me kaa­voi­hin, joi­ta ei riko­ta edes äärim­mäi­ses­sä poik­keus­ti­las­sa.

Aamul­la herä­tys­kel­lo soi puo­li seit­se­mäl­tä, ja sän­gys­tä kavu­taan sil­miä hie­roen pys­tyyn ja ham­pai­den pesul­le. Aamu­pa­la­pöy­däs­sä on samaa kah­via ja

puu­ro­hiu­ta­lei­ta, joi­ta kau­pas­ta on kan­net­tu kotiin jo vuo­sien ajan.

Aje­taan tut­tua reit­tiä töi­hin, suo­ri­te­taan työ­teh­tä­vät tutuk­si käy­nyt­tä kaa­vaa nou­dat­taen.

Koto­na syö­dään eilis­tä maka­ro­ni­laa­tik­koa mik­ron kaut­ta käy­nee­nä, sil­ti puo­lit­tain kyl­mä­nä. Käy­dään len­kil­lä tutul­la rei­til­lä tai jum­pas­sa, jon­ka ohjel­man osaa jo ulkoa.

Illal­la nuk­ku­maan men­nään ajois­sa, jot­ta rutii­nin jak­saa suo­rit­taa taas huo­men­na. Ja yli­huo­men­na. Arki kuluu odot­taen vii­kon­lop­pua, joka sekin on ruti­noi­tu­nut

lau­an­tai­sau­noi­neen ja sii­vous­päi­vi­neen.

On tot­ta, että arki vaa­tii toi­miak­seen tiet­ty­jä rutii­ne­ja. Ja eihän rutii­neis­sa sinän­sä mitään vikaa ole — ne tuo­vat tur­vaa ja sään­nöl­lis­tä­vät elä­män ryt­miä.

Olen kui­ten­kin huo­man­nut, että rutii­nien rik­ko­mi­nen tekee toi­si­naan hyvää. Voi ajaa aamul­la töi­hin sitä reit­tiä, jon­ka kaut­ta on luvan­nut poik­kea­van­sa jo vii­me kesäs­tä asti, tai ostaa vaih­teek­si uusia puu­ro­hiu­ta­lei­ta aamu­pa­la­pöy­tään. Lau­an­tai­na sau­nan ja soh­val­la köl­löt­te­lyn sijaan voi läh­teä pää­mää­rät­tö­mäl­le pyö­rä­ret­kel­le kesäyö­hön.

Jos oli­sin elä­nyt tiu­kas­ti mää­rät­ty­jen rutii­nien mukaan koko alku­ke­sän, oli­sin jää­nyt mones­ta pait­si. Käy­mät­tä oli­si­vat jää­neet mah­ta­vat kesäil­lan juh­lat, ja näke­mät­tä vesi­pu­touk­sen kuo­hut kes­kel­lä ukkos­myrs­kyä.

Kesä on hyvää aikaa rutii­nien rik­ko­mi­sel­le, kun valoi­sien ilto­jen ansios­ta vuo­ro­kau­des­sa tun­tuu ole­van enem­män tun­te­ja. Olen­kin haas­ta­nut itse­ni tänä kesä­nä uskal­ta­maan — rik­ko­maan rutii­ne­ja ja hank­ki­maan koke­muk­sia, joi­ta kel­paa kiik­kus­tuo­lis­sa miet­tiä.

Uskal­la sinä­kin.

Ter­hi Haa­pa­kos­ki