Aut­ta­kaa per­ke­le

Vii­me vuo­sien tren­di on ollut, että iäkäs ihmi­nen voi asua omas­sa kodis­saan mah­dol­li­sim­man pit­kään, jopa elä­män­sä lop­puun saak­ka. Se tie­tää van­hus­ten hoi­to­paik­ko­jen jat­ku­vaa kar­si­mis­ta. Ja lisää on tulos­sa sote-uudis­tuk­sen myö­tä, vuo­deo­sas­to­jen kar­si­mi­nen jat­kuu.
Koti on ihmi­sen paras pak­ka tot­ta kai, mut­ta vali­tet­ta­vas­ti voi tul­la het­ki, jol­loin koto­na ei enää pär­jä­tä. Sil­loin tar­vi­taan enem­män tai vähem­män tuet­tua pal­ve­lua­su­mis­ta tai jopa ympä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta hoi­toa.

Ilta­päi­vä­het­ki pal­ve­lu­ta­los­sa. Nel­jä tuo­liin sidot­tua asu­kas­ta kes­kus­te­lee.
– Jou­lu­yöööö, juh­layöööö. Mis­sä kul­ta­ni, kun et tule jo… Ooooooooo lalaaaaaaaa. Hiki tulee lau­laes­sa.
– Pälä­pä­lä­pä­lä­pä­lä pälä­pä­lä pälä. Shhhhhhhhhhhhhh. Papa­pa­pa­pa­pa­pa­pa­pa­pa­paaa. Hahh­hahh­haaaaa.
– Älä huu­da, kun ihmi­set nuk­kuu ikku­nan alla.
– Minä haluai­sin lopet­taa tämän sodan. Huo­men­na pitää lait­taa asiat oike­aan jär­jes­tyk­seen, että ei tar­vit­se tap­paa ihmi­siä.

Yksi asuk­kais­ta kul­kee edes­ta­kai­sin.
– Per­ke­le! Men­nään jo. Mihin men­nään? Tule! Minua pelot­taa! Tule nyt! Ala tul­la. Men­nään.
Käy­tä­vän peräl­lä käy­dään tois­ta kes­kus­te­lua:
– Hyvä paik­ka, iso talo. Mikä talo sinul­la?
– Hoi­ta­jaa. Hoi­ta­jaaaaa. Hoi­ta­jaaaaaaa. Minua pis­sat­taa. Pis­sat­taa. Apua! Apua! Apu­aaaaaa!
– Hoi­ta­ja tulee koh­ta.
– Koh­ta ja koh­ta. Koh­ta ei ole kos­kaan.
– Men­nään mak­kiin. Pas­kat­taa.
– AAAAAAAA.
– Men­nään kotiin. Läh­de­tään isän ja äitin tykö.
– Puk­kaap­pa minua vähän tuon­ne­päin. Jal­ka on huo­nos­ti. Autap­pa.
– Tom­mi. Tom­mi. Tom­miiii.
– Minua pale­lee. Men­nään.
– Aut­ta­kaa. Aut­ta­kaa.

– Odo­te­taan. Pitää odot­taa hoi­ta­jaa. Odo­ta. Ruo­ka tulee koh­ta. Lääk­keet ovat tulos­sa. Hoi­ta­ja tulee. Koh­ta on ilta­pa­la. Istu sen aikaa odot­ta­mas­sa.
Nämä ihmi­set eivät pär­jää koto­na. Ja hoi­to­lai­tok­sis­sa­kin he tar­vit­se­vat nykyis­tä pal­jon pal­jon enem­män hoi­ta­jia ja aut­ta­jia.

Tui­ja Jär­ve­lä-Uusi­ta­lo