Vesi­lin­tu­jen jah­ti­kausi alkaa maa­nan­tai­na

Sor­sa­lin­tu­jen met­säs­tys alkaa maa­nan­tai­na 20.8. kel­lo 12. Bird­Li­fe Suo­mi ja Suo­men Met­säs­tä­jä­liit­to suo­sit­te­le­vat vält­tä­mään taan­tu­vien riis­ta­ve­si­lin­tu­jen met­säs­tys­tä. Jär­jes­töt ovat jul­kais­seet oppaan hel­pot­ta­maan vähen­ty­nei­den sor­sien tun­nis­ta­mis­ta. Vesi­lin­tu­jen met­säs­tys­kau­den alkaes­sa Bird­Li­fe Suo­mi ja Suo­men Met­säs­tä­jä­liit­to muis­tut­ta­vat lajin­tun­nis­tuk­sen tär­key­des­tä ja kehot­ta­vat vält­tä­mään taan­tu­vien lajien met­säs­tys­tä.

Monen riis­ta­ve­si­lin­nun kan­ta on vähen­ty­nyt suu­res­ti 2000-luvul­la, ja osa lajeis­ta on nyky­ään Suo­mes­sa uha­na­lai­sia.

– Taan­tu­via laje­ja ei pitäi­si met­säs­tää, kos­ka vähe­ne­vä kan­ta ei kes­tä lisä­kuol­lei­suut­ta. Met­säs­tys­kuol­lei­suu­teen on myös hel­pom­pi vai­kut­taa kuin mui­hin vähe­ne­mi­sen syi­hin, ker­too Bird­Li­fen suo­je­lu­asian­tun­ti­ja Tero Toi­va­nen.

Val­ta­kun­nal­lis­ten vesi­lin­tu­las­ken­to­jen perus­teel­la run­saim­pien riis­ta­sor­siem­me sini­sor­san, tavin ja tel­kän kan­nat ovat pit­käl­lä aika­vä­lil­lä olleet var­sin vakaat. Tänä vuon­na nii­den­kin pesi­mä­kan­nat hie­man las­ki­vat, mut­ta poi­kas­tuot­to oli vii­me vuo­sia parem­pi. Sen sijaan esi­mer­kik­si uha­na­lai­sen haa­pa­nan poi­kas­tuot­to jäi seu­ran­ta­his­to­rian alhai­sim­mak­si.

– Met­säs­tyk­ses­sä kan­nat­taa kes­kit­tyä run­sai­siin ja kan­nan­ke­hi­tyk­sel­tään elin­voi­mai­siin vesi­lin­tu­la­jei­hin. Toi­vom­me, että met­säs­tä­jät kiin­nit­tä­vät eri­tyis­tä huo­mio­ta var­maan laji­tun­nis­tuk­seen ennen riis­ta­lau­kaus­ta. Myös nou­ta­van koi­ran käyt­tö met­säs­tä­jän apu­na on ehdot­to­man suo­si­tel­ta­vaa, sanoo Met­säs­tä­jä­lii­ton vesi­lin­tu­asian­tun­ti­ja Jas­ka Salo­nen.

Salo­nen pitää lin­tu­har­ras­ta­jien ja met­säs­tä­jien yhteis­työ­tä tär­keä­nä:

– Met­säs­tä­jä­liit­to ja Bird­Li­fe ovat juu­ri jul­kais­seet oppaan, joka esit­te­lee tär­keim­mät tun­to­mer­kit vähen­ty­nei­den sor­sien tun­nis­ta­mi­sek­si, ker­too Salo­nen. Vesi­lin­tu­kan­to­jen seu­ran­taan osal­lis­tuu vuo­sit­tain sato­ja lin­tu­har­ras­ta­jia ja met­säs­tä­jiä.

Molem­mat jär­jes­töt pai­not­ta­vat, että vesi­lin­tu­kan­to­jen elvyt­tä­mi­nen edel­lyt­tää eli­nym­pä­ris­tö­jen hoi­toa ja ennal­lis­ta­mis­ta. Tähän tar­vi­taan myös yhteis­kun­nan rahoi­tus­ta.

Riis­ta­ve­si­lin­nuis­ta jou­hi­sor­sa, hei­nä­ta­vi, tuk­ka­sot­ka, puna­sot­ka, tuk­ka­kos­ke­lo ja noki­ka­na on luo­ki­tel­tu Suo­mes­sa erit­täin uha­na­lai­sik­si ja met­sä­han­hi, haa­pa­na, haah­ka sekä iso­kos­ke­lo vaa­ran­tu­neik­si. Alli on sil­mäl­lä­pi­det­tä­vä laji.

Puna­sot­kan ja tuk­ka­kos­ke­lon met­säs­tys on kiel­let­ty maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­riön ase­tuk­sel­la kol­mek­si seu­raa­vak­si vuo­dek­si. Allin met­säs­tys on kiel­let­ty sisä­maas­sa, ja meria­lueil­la sen met­säs­tys­tä on rajoi­tet­tu saa­lis­kiin­tiöin.

Luon­non­va­ra­kes­kus ker­too, että kesän 2018 sisä­ve­sien vesi­lin­tu­las­ken­to­jen perus­teel­la Suo­men nel­jän tär­keim­män riis­ta­sor­sa­la­jin – sini­sor­sa, tavi, telk­kä ja haa­pa­na – pesin­tä­tu­lok­sis­sa on sel­kei­tä ero­ja. Sini­sor­sien pesin­tä onnis­tui par­hai­ten. Pit­kän aika­vä­lin las­kusuun­ta tavi- ja eri­tyi­ses­ti haa­pa­na­kan­nois­sa näyt­tää edel­leen jat­ku­van.

Sini­sor­sien poi­ka­sia on nyt maas­tos­sa hie­man enem­män kuin vii­me vuon­na. Edel­li­set nel­jä vuot­ta oli­vat pari­mää­rän osal­ta par­haat koko vesi­lin­tuseu­ran­nan ajal­ta. Tänä kevää­nä pari­mää­rä pala­si aiem­mal­le 2000-luvun alun tasol­le, ja las­kun taus­tal­la on toden­nä­köi­ses­ti vii­me vuo­den huo­no poi­kas­tuot­to.

Tavien pesi­mä­kan­nas­sa pit­kän aika­vä­lin suun­taus on lie­väs­ti las­ke­va. Tänä kevää­nä pari­mää­rä las­ki vii­me vuo­des­ta 26 pro­sent­tia ja oli alhai­sin koko vesi­lin­tuseu­ran­nan 33-vuo­ti­sen his­to­rian aika­na. Las­ken­nois­sa havai­tut poi­ku­eet ovat kui­ten­kin olleet mel­ko suu­ria, min­kä ansios­ta poi­ka­sia on maas­tos­sa saman ver­ran kuin vii­me vuo­si­na.

Telk­kä­kan­ta on taan­tu­nut 1990-luvun par­hais­ta vuo­sis­ta, mut­ta vii­me vuo­si­na pari­mää­rä ja poi­kas­tuo­tan­to ovat pysy­neet vakai­na.

Haa­pa­nan pari­mää­rä on las­ke­nut sel­väs­ti vii­me vuo­si­kym­me­nen puo­li­vä­lin jäl­keen. Tämän kevään pari­mää­rä oli 22 pro­sent­tia alhai­sem­pi kuin vii­me vuon­na, ja koko­nais­poi­kas­tuot­to jäi seu­ran­ta­his­to­rian alhai­sim­mak­si.

Sää­olo­suh­tei­den vai­ku­tus on toden­nä­köi­nen selit­tä­jä vesi­lin­tu­kan­to­jen muu­tok­sis­sa vii­me vuo­des­ta tähän vuo­teen. Vii­me vuo­den alku­ke­sä oli kolea ja satei­nen, ja poi­kas­tuot­to oli heik­ko. Tämän kesän sää­olot oli­vat poi­kueil­le sel­väs­ti suo­tui­sam­mat.

Sisä­ve­sil­lä pesi­vien vesi­lin­tu­jen kan­to­ja kos­ke­vat tie­dot perus­tu­vat vuo­des­ta 1986 läh­tien toteu­tet­tui­hin val­ta­kun­nal­li­siin vesi­lin­tu­las­ken­toi­hin. Aineis­ton kerää­vät met­säs­tä­jät ja lin­tu­har­ras­ta­jat. Luon­non­va­ra­kes­kus (Luke) tuot­taa vuo­sit­tain yhdes­sä Luon­non­tie­teel­li­sen kes­kus­museon kans­sa arvion vesi­lin­tu­kan­to­jen tilas­ta. Tie­toa hyö­dyn­tä­vät riis­ta­hal­lin­to sekä vesi­lin­tu­jen ja vesi­luon­non suo­je­lus­ta vas­taa­vat tahot.