Toi­mit­ta­jal­ta: Kal­le Pää­ta­loa muis­tel­laan

Kir­jai­li­ja Kal­le Pää­ta­lon syn­ty­mäs­tä tulee ensi maa­nan­tai­na kulu­neek­si 100 vuot­ta. Möl­lä­ri­mes­ta­ria muis­te­taan Iijo­ki­var­res­sa aina­kin Tai­val­kos­kel­la ja Iis­sä. Oulus­sa­kin on ensi lau­an­tai­na koko­nai­nen Kal­le Pää­ta­lon 100-vuo­tis­juh­la­ma­ti­nea.

Pää­ta­lon kir­jan ilmes­ty­mi­nen oli 1970-luvul­la ja vie­lä 1990-luvul­la­kin aina tapaus isol­le jou­kol­le suo­ma­lai­sia. Tii­lis­ki­ven pai­noi­sia romaa­ne­ja han­kit­tiin isän­päi­vä­lah­joik­si ja nii­tä luki­vat äidit­kin. Pää­ta­lo oli pai­nos­ten kunin­gas myös kir­jo­jen jou­lu­myyn­nis­sä. Kal­le Pää­ta­lo – mil­joo­na sivua hyvää luet­ta­vaa, vit­sail­tiin erääs­sä sket­sioh­jel­mas­sa.

Pää­ta­lon teok­sia ei luet­tu vain nii­den tari­noi­den takia, vaan monet löy­si­vät niis­tä yhteis­kun­nan ja elä­män­muo­to­ja, jot­ka oli­vat pai­nu­mas­sa unho­laan. Monel­le maal­ta kau­pun­kiin muut­ta­neel­le Pää­ta­lon työ­ku­vauk­set toi­vat mie­leen nuo­ruu­den ja raa­ta­mi­sen esi­mer­kik­si met­sä­töis­sä. Iijo­ki-sar­jaa pide­tään maa­il­man laa­jim­pa­na omae­lä­män­ker­ta­na.

Olen itse­kin luke­nut mel­koi­sen mon­ta Pää­ta­lon teok­sis­ta, mut­ta koko tuo­tan­toon en ole tutus­tu­nut. Par­haa­na luke­mis­ta­ni teok­sis­ta pidän Vik­ke Nilos­ta ker­to­vaa kir­jaa Vii­mei­nen savot­ta.

Tai­val­kos­kel­la jär­jes­te­tyt Pää­ta­lo-päi­vät oli­vat aikoi­naan iso tapaus val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin ja var­mas­ti mer­kit­tä­vät vie­lä­kin. Itse kir­jai­li­ja­kin oli usein muka­na.

Pää­ta­lo-koke­muk­sii­ni kuu­luu teos­ten luke­mi­sen lisäk­si eri­koi­nen koh­taa­mi­nen itse kir­jai­li­jan kans­sa. Olin opis­ke­luai­koi­na 1980-luvul­la muu­ta­ma­na kesä­nä kesä­töis­sä pykää­mäs­sä hir­si­mök­ke­jä ympä­ri maan. Tai­val­kos­ken Kal­lio­nie­meen, Kal­le Pää­ta­lon syn­nyin­ko­din lähis­töl­le, raken­sim­me kak­si­kin loma­mök­kiä. Ne val­mis­tui­vat kir­jai­li­jan suku­lai­sil­le.

Olim­me raken­ta­mas­sa juu­ri Pää­ta­lo-päi­vien aikaan, kun erää­nä hel­tei­se­nä hei­nä­kuun päi­vä­nä myös itse raken­nus­mes­ta­ri Kal­le Pää­ta­lo saa­pui ison seu­ru­een kans­sa pai­kal­le.

Pää­ta­lo kier­te­li ja kat­se­li raken­nus­ta ilmei­ses­ti työn jäl­keä arvioi­den. Olim­me kiin­nit­tä­mäs­sä katon­poh­ja­lau­to­ja ilman­pai­ne­nau­lai­mil­la.

- Noin­ko sitä nyky­ään kat­to­ja nau­la­taan? hän kysyi.

- Näin­hän sitä nyky­ään, vas­ta­sin.

Ja sen pitui­nen se.