Rant­sik­ka: Kou­lun­käyn­nin pitäi­si olla ilmas­ta kaik­kial­la

Aamul­la herään noin kel­lo 7.00 ja teen aamu­puu­hat. Sit­ten käve­len lin­ja-auto­py­sä­kil­le. Lin­ja-auto hakee minut, ja pää­sen sil­lä ilmai­sek­si kou­luun. Kou­lus­sa näen kave­rei­ta­ni joka arki­päi­vä.

Syys­lu­ku­kau­den ensim­mäi­sel­lä oppi­tun­nil­la saan ilmai­sek­si kou­luun tar­vit­ta­vat väli­neet eli lyi­jy­ky­nän, pyy­he­ku­min ja vii­voit­ti­men. Kou­lu­tun­tien välis­sä käyn väli­tun­neil­la. Kun olen tul­lut väli­tun­nil­ta oppi­tun­ti alkaa, ja saan ilmai­sen kou­lu­kir­jan ja vih­kon, jot­ka saan päi­vän loput­tua kai­kis­ta oppiai­neis­ta.

Kou­lu­päi­vän kes­kel­lä on kou­lu­ruo­kai­lu, jos­ta saan mak­sut­ta joka kou­lu­päi­vä läm­pi­män ruu­an, salaa­tin, lei­vän, juo­man ja jos­kus jäl­ki­ruu­an. Kun kou­lu lop­puu, menen kotiin ilmai­sel­la lin­ja-auto­kyy­dil­lä.

Koto­na makaan sän­gyl­lä­ni ja mie­tin, miten ulko­mail­la kou­lun­käyn­ti toi­mii. Esi­mer­kik­si Filip­pii­neil­lä pitää mak­saa sii­tä, että pää­see kou­luun ja lisäk­si kou­lu­ruu­as­ta ja kou­lu­vä­li­neis­tä.

Ame­ri­kas­sa oppi­lai­den täy­tyy ostaa kou­luun eväät itse. Jois­sain mais­sa aja­tel­laan, että kou­lu ei kuu­lu tyt­tö­jen etuoi­keuk­siin…

En osaa omal­la koh­dal­la­ni kuvi­tel­la mil­lais­ta oli­si, jos minun täy­tyi­si mak­saa kou­lun­käyn­nis­tä tai kou­lu­ruu­as­ta. Entä jos unoh­tai­si kou­lue­väät kotiin? Tai jos ei oli­si varaa mak­saa kou­lus­ta, niin ei tutus­tui­si uusiin kave­rei­hin, ei oppi­si vält­tä­mät­tä luke­maan tai las­ke­maan edes 1 + 1 = 2. Kou­lus­sa opim­me pal­jon asioi­ta niin oppiai­neis­ta kuin elä­mäs­tä­kin.

Haluai­sin, että niis­sä mais­sa, jois­sa kou­lu ei ole ilmais­ta ja kuu­lu kai­kil­le, lakiin tuli­si muu­tok­sia. Toi­voi­sin, että kou­lus­ta ei tar­vit­si­si kenen­kään mak­saa, vaan nekin ihmi­set, joil­la ei ole varaa kou­lun­käyn­tiin, pää­si­si­vät kou­luun.

Pil­vi Holap­pa 8c

Mie­li­pi­de­kir­joi­tus on syn­ty­nyt osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä mediayh­teis­työ­tä