Poruk­ka kool­la: Rie­mu­yli­op­pi­lai­den juh­la Hau­ki­pu­taan lukiol­la

Riemuylioppilaat 2019 Haukiputaan lukio. Timo Vänttilä, Paavo Vehkaperä, Jorma Arhippainen, Timo Tarvainen, Samuli Pohjamo, Marjatta Meskus (Puuperä), Sirpa Pietilän (Torvela) lakki, Annikki Lahtinen(Kropsu), Lea Piltonen, Anna-Liisa Laihinen (Kauppila), Riitta Karjalainen (Hyvönen), Marja-Leena Pirkola (Harju), Mirja Jaako (Toppi), Hannu Vehkaperä, Maria Mustonen (Jussila), Terttu Kyllönen (Haapakangas), Eija Hanhela (Myllylä) ja Inkeri Reini (Kauppi).

Enem­män tai vähem­män maa­il­man mels­keis­sä , muut­to­kuor­mis­sa ja vap­pu­juh­lis­sa rus­ket­tu­nei­ta tai muu­toin vain ajan pati­noi­mia yli­op­pi­las­lak­ke­ja vilah­te­li Hau­ki­pu­taan lukion aulas­sa 1.6.2019 lak­kiais­päi­vän aamu­na. 50 vuot­ta sit­ten val­mis­tu­neet – vii­mei­set Hau­ki­pu­taan yhteis­kou­lus­ta – yli­op­pi­laat oli kut­sut­tu lukiol­le aamu­kah­vil­le yhdes­sä 20 vuot­ta sit­ten val­mis­tu­nei­den kans­sa. Kut­sus­ta olim­me hyvin kii­tol­li­sia, lie­kö muu­toin oli­sim­me luok­ka­ko­kous­ta saa­neet jär­jes­tet­tyä. Mai­nit­ta­koon, että vuo­den 1970 yli­op­pi­laat oli­vat­kin sit­ten jo lukios­ta val­mis­tu­nei­ta.

Kes­ki­mää­rin 70-vuo­tiait­ten tapaa­mi­nen nyt ei ihan rat­ki­rie­ha­kas­ta yleen­sä­kään ole, mut­ta iloi­sia halauk­sia, rie­mul­li­sia jäl­leen­nä­ke­mi­siä ja het­kit­täi­siä empi­mi­siä nimien suh­teen kyl­lä­kin lukiol­la oli.

Lak­kiais­juh­las­sa juh­la­pu­heen pitä­nyt­tä Samu­li Poh­ja­moa lai­na­tak­se­ni ”tämä oli meil­le tär­keä het­ki ja juh­la. Kou­lu­to­ve­ruus on niin vah­va side, että saa­toim­me taas jat­kaa jut­tua hel­pos­ti sii­tä, mihin se vii­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten jäi.” 1969 mei­tä val­mis­tui 25 tule­vai­suu­den raken­ta­jaa. Meis­tä kak­si on jo siir­ty­nyt ajas­ta ikui­suu­teen ja pai­kal­le pää­si 17, ei enää ihan silo­pos­kis­ta ja fyy­si­ses­ti suo­ra­sel­käis­tä juh­li­jaa.

Kah­vit­te­lun aika­na jut­tua riit­ti niin ettei­vät kaik­ki ehti­neet edes per­son­kup­pia kah­via juo­da saa­tik­ka kak­kua sant­sa­ta. Itseoi­keu­te­tus­ti pai­kal­la oli­vat myös ”eme­ri­tuk­set” Sirk­ka ja Heik­ki Sep­pä­lä sekä Tapa­ni Sahl­ström.

Jämäk­kää, vis­sin auk­to­ri­tee­tin omaa­vaa luo­kan­val­vo­jaa, Elli Liuk­kos­ta muis­tel­tiin ja muis­tet­tiin kuk­ka­kim­pul­la. Lyhyel­tä tun­tu­neen turi­na­tun­nin jäl­keen siir­ryt­tiin salin puo­lel­le juh­li­maan uusia yli­op­pi­lai­ta, joi­ta oli­kin yli sata, nelin­ker­tai­nen mää­rä mei­hin ver­rat­tu­na. Älliä­kin oli kir­joi­tet­tu tuplas­ti enem­män kuin mei­tä oli val­mis­tu­nei­ta. Juh­la oli mie­leen­pai­nu­va musiik­kie­si­tyk­si­neen ja väen­pal­jouk­si­neen ja sii­tä­hän onkin mm. Ran­ta­poh­jas­sa jo ker­rot­tu.

Juh­la­päi­väm­me jat­kui illal­la pai­kal­li­ses­sa ravin­to­las­sa hyväs­tä ruu­as­ta ja juo­mis­ta naut­tien sekä tois­tem­me elä­män­ta­ri­noi­ta kuun­nel­len. Sir­pa Pie­ti­lä oli isoh­kol­la vai­val­la kaik­ki kou­lu­to­ve­rit maa­il­mal­ta löy­tä­nyt ja ker­toi­li jo aamusel­la ter­vei­set niil­tä, jot­ka eivät pai­kal­le pääs­seet, lie­ne­vät­kö nii­tä kii­rei­siä elä­ke­läi­siä. Sii­tä Sir­paa suu­res­ti kii­täm­me. Monen­moi­sia oli­vat elä­män­vai­heet olleet, isom­pia ja pie­nem­piä lap­si­kat­rai­ta syn­ny­tet­ty ja ope­tet­tu ole­maan ihmi­sik­si, maa­il­maa oli kier­ret­ty ja monen­lais­ta tah­koa pyö­ri­tet­ty. Mut­ta eihän seit­ten­kymp­piä ole ikä eikä mikään, tule­vai­suu­den suun­ni­tel­mia oli vie­lä monel­la; tai­de­näyt­te­ly­vi­sioi­ta, yri­tys­toi­min­nan jat­ka­mis­ta, kaup­pia­sai­kei­ta, hevos­hom­mia jne. kun­han las­ten­las­ten hoi­doil­ta aikaa jää. Jää­te­lö­kios­kin pitä­jäk­si ei sen­tään kukaan ilmoit­tau­tu­nut. Lie­nee­kö meil­lä elä­ke­läi­sil­lä­kin tilan­ne Samu­lia edel­leen lai­na­ten on, että pitää juos­ta lujaa että edes pai­kal­laan pysyy.

Sen ver­ran jut­tu­ja jäi kes­ken, että suun­ni­tel­tiin seu­raa­vaa kokous­ta kor­kein­taan 10 vuo­den pää­hän, sil­lä muis­ti­sai­raus­peik­ko vaa­nii jo nur­kan taka­na, ellei sit­ten jo tuvan tai kesä­mö­kin por­tail­la.

Han­nu Veh­ka­pe­rä