Päät­tä­jäl­tä: Voim­me olla tyy­ty­väi­siä

Suo­mi on monil­la mit­ta­reil­la mitat­tu­na maa­il­man paras maa. Meil­lä on vakaa yhteis­kun­ta, jos­sa kan­sa­lai­nen voi luot­taa polii­siin, puo­lus­tus­voi­miin ja oikeus­lai­tok­seen. Sanan­va­paus, uskon­non­va­paus ja kokoon­tu­mis­va­paus eivät meil­lä ole pelk­kiä sano­ja, vaan ne toteu­tu­vat käy­tän­nös­sä. Suo­ma­lais­ta tasa-arvoa, kou­lu­lai­tos­ta ja ter­vey­den­hoi­toa ihail­laan muu­al­la maa­il­mal­la.

Meil­lä on ver­rat­tain pal­jon vapaa-aikaa, jota voim­me kulut­taa esi­mer­kik­si liik­ku­mal­la puh­taas­sa luon­nos­sa tai käyt­tä­mäl­lä kai­kil­le avoi­mien kir­jas­to­jen pal­ve­lu­ja. Monel­le kau­ko­mail­ta tul­leel­le on ihmeel­li­nen asia, että voim­me kumar­tua mät­tääl­le, poi­mia kyp­sän mus­ti­kan, puo­lu­kan tai kar­pa­lon ja pis­tää sen suo­raan suu­hum­me.

Meil­tä Oulus­ta löy­tyy elä­vän kau­pun­ki­kes­kus­tan lisäk­si run­saas­ti niin puh­tai­ta vesis­tö­jä kuin kau­nii­ta erä­mai­ta. Mat­kai­lun alal­la meil­lä on sekä koti­kau­pun­gis­sam­me että koko maas­sa val­ta­vas­ti hyö­dyn­tä­mät­tö­miä mah­dol­li­suuk­sia.

Näem­me­kö itse, mil­lai­sen hyvin­voin­nin ja mah­dol­li­suuk­sien kes­kel­lä eläm­me? Maa­il­mas­ta ei löy­dy Suo­mea parem­paa paik­kaa asua, opis­kel­la, teh­dä työ­tä ja perus­taa per­he. Isäm­me ja äitim­me ovat raken­ta­neet maan, jos­sa lap­si pää­see maa­il­man nyky­ai­kai­sim­man ter­vey­den­hoi­don ja sai­raan­hoi­don pii­riin jo ennen syn­ty­mään­sä äitiys­neu­vo­las­sa. Sen jäl­keen hänel­le on tar­jol­la mak­su­ton ter­vey­den­huol­to ja kou­lu­tus pit­käl­le tule­vai­suu­teen.

Entä näem­me­kö oman koti­kau­pun­kim­me hyvät puo­let ja mah­dol­li­suu­det? Meil­lä oulu­lai­sil­la on pal­jon syi­tä tyy­ty­väi­syy­teen. Näem­me ja kuu­lem­me kui­ten­kin ympä­ril­läm­me pal­jon tyy­ty­mät­tö­myyt­tä. Kai­kil­la ei ole asiat hyvin, ja niin koti­kau­pun­gis­sam­me kuin yhteis­kun­nas­sam­me on paran­net­ta­vaa.

Sil­ti kes­kel­läm­me on pal­jon myös tur­haa tyy­ty­mät­tö­myyt­tä. Ihmi­sen ei tar­vit­si­si tavoi­tel­la hie­nol­ta näyt­tä­vää ja komeal­ta kuu­los­ta­vaa elä­mää, vaan ihan taval­li­nen arki ja elä­mä ovat riit­tä­viä. Elä­män tyy­ty­väi­syys asuu koh­tuul­li­suu­des­sa ja yhtey­des­sä toi­siin ihmi­siin.

Uskon, että voi­sim­me vie­lä parem­min, jos pyr­ki­sim­me niin sosi­aa­li­ses­sa medias­sa kuin muu­al­la­kin roh­kai­se­maan toi­siam­me tyy­ty­väi­syy­teen ja yhtei­söl­li­syy­teen. Jos kado­tam­me kyvyn iloi­ta asiois­ta ja ihmi­sis­tä arjes­sam­me ja samal­la hamuam­me aina vain lisää tava­raa, omai­suut­ta, suo­ri­tuk­sia ja eri­koi­sia koke­muk­sia, kär­sim­me niin kan­sa­lai­si­na kuin kan­sa­kun­ta­na yhä enem­män yksi­näi­syy­des­tä, irral­li­suu­des­ta, tyy­ty­mät­tö­myy­des­tä ja ahdis­tuk­ses­ta.

Meil­lä on asiat pää­asias­sa erit­täin hyvin. Se mikä vie­lä kai­paa kor­jaa­mis­ta, tulee kor­ja­ta yhdes­sä. Tar­vit­sem­me päät­tä­väi­syyt­tä ja yhteis­työ­ky­kyä, jot­ta voim­me raken­taa kau­pun­kia ja yhteis­kun­taa, jos­sa kai­ke­ni­käi­sis­tä pide­tään huol­ta.

Tyy­ty­väi­syy­des­tä kas­vaa pait­si ihmi­sen itsen­sä myös yhtei­sön onni. Tyy­ty­väi­ses­sä ja tule­vai­suu­teen luot­ta­vai­ses­ti kat­so­vas­sa ilma­pii­ris­sä lap­sil­la ja nuo­ril­la on hyvä kas­vaa. Se näkyy elä­mä­ni­lo­na ja halu­na osal­lis­tua aika­naan isän­maan raken­ta­mi­seen omil­la lah­joil­laan.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

kan­san­edus­ta­ja

kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu

Kes­kus­ta