Päät­tä­jäl­tä: Rak­kaus on rajo­ja

Saim­me maa­nan­tai­na aamu­var­hai­sel­la seu­ra­ta upeas­sa pak­kas­sääs­sä täy­del­lis­tä kuun­pi­men­nys­tä. Seu­ra­tes­sa­ni kuun­pi­men­nys­tä Yli-Iin kodis­sa, joka sijait­see met­sän kes­kel­lä kau­ka­na katu­va­lo­jen lois­tees­ta, tun­sin ja tun­nen itse­ni onnek­kaak­si, kos­ka olen saa­nut kas­vaa ympä­ris­tös­sä, jos­sa on voi­nut har­ras­taa, teh­dä maa­ti­lan töi­tä, kalas­taa, pela­ta jää­kiek­koa lähi­kou­lul­la, heit­tää kei­häs­tä, hypä­tä sei­väs­tä ja kor­keut­ta, pela­ta eri pal­lo­pe­le­jä kave­rei­den ja vel­jien kans­sa. Kou­luun mat­kaa ker­tyi ala­luo­kil­le pari kilo­met­riä, joka kul­jet­tiin kesäi­sin pyö­räl­lä ja tal­vi­sin ”poik­ki­mai­sin” suk­sil­la tai tie­tä pit­kin pot­ku­kel­kal­la.

Saim­me kas­va­tuk­sen jos­sa tois­ten huo­mioi­mi­nen, kun­nioit­ta­mi­nen, aut­ta­mi­nen, ahke­ruus ja rehel­li­syys oli­vat kes­kei­sel­lä sijal­la. Kyläm­me asuk­kaat, äidit, isät, sedät ja tädit opet­ti­vat ja kas­vat­ti­vat yhdes­sä. Tie­to kul­ki van­hem­pien kes­kuu­des­sa, teim­me­pä hyvää tai pahaa kave­rei­den kans­sa.
Vie­rai­lut ja kyläs­sä­käyn­nit oli­vat arki­päi­vää, lap­set leik­ki­vät ja yhdes­sä nau­tit­tiin pöy­dän anti­mis­ta sekä ”rupa­tel­tiin” ajan­koh­tai­sia. Tämän päi­vän ter­mil­lä ilmais­tu­na elä­mä oli yhtei­söl­lis­tä.

Kou­lus­sa ope­tet­tiin ja opit­tiin kukin omien tai­to­jen­sa mukaan. Yhteis­työ van­hem­pien ja opet­ta­jien välil­lä oli läheis­tä ja huo­len­pi­toa aitoa. Kou­lun teh­tä­vä oli sivis­tää ja opet­taa. Kodin teh­tä­vä oli kas­vat­taa ja samal­la tukea kou­lus­sa opit­tua ja ope­tet­ta­vaa. Koti­teh­tä­vät, luke­mi­nen, mate­ma­tiik­ka, ker­to­tau­lut, his­to­ria jne. ope­tel­tiin koto­na yhdes­sä van­hem­pien ja tai sisa­rus­ten kans­sa mikä­li nii­tä ei kou­lus­sa sisäis­tet­ty ja opit­tu.

Onko kou­lun ja van­hem­muu­den roo­li muut­tu­nut ajan saa­tos­sa? Digi­taa­li­suus on muut­ta­nut ja tulee muut­ta­maan joka­päi­väis­tä elä­määm­me ja myös kou­lu­maa­il­maa. Yhä nuo­rem­mil­la lap­sil­la näem­me kän­ny­kät kädes­sä joko kat­so­mas­sa jotain ohjel­maa tai pelaa­mas­sa pele­jä yksin tai etä yhtey­del­lä jon­kun tutun tai tun­te­mat­to­man kans­sa.
Olem­me eri tahoil­ta kuul­leet ja näh­neet mil­lai­siin ongel­miin hal­lit­se­ma­ton kän­ny­kän käyt­tö ja pelaa­mi­nen voi­vat pahim­mil­laan joh­taa. Väsy­mys, pää­ki­pu, kes­kit­ty­mis­ky­vyn heik­ke­ne­mi­nen, oppi­mi­sen vai­keu­tu­mi­nen sekä ajan­käy­töl­li­set ongel­mat hait­taa­vat joka­päi­väis­tä toi­min­taa. Toi­vot­ta­vas­ti eten­kin van­hem­mat seu­raa­vat entis­tä tar­kem­min las­ten­sa teke­mi­siä tai teke­mät­tä jät­tä­mi­siä. Rak­kaus on rajo­ja.

Olkaam­me läs­nä, kuun­nel­laan ja kes­kus­tel­laan. Lap­set ja nuo­ret tar­vit­se­vat tänä­kin päi­vä­nä huo­len­pi­toa ja välit­tä­mis­tä.

Ris­to Päk­ki­lä
Oulun kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu
Kes­kus­ta