”Kerran sortuvat nämä tiellämme olevat esteet, joilla pahuus on sulkenut meidät verhontakaisen pyhätön ulkopuolelle, ja meidän luontomme lehtimaja kohoaa jälleen ylösnousemuksessa. Kaikki pahuuden tuoma turmellus katoaa olevaisen piiristä, ja silloin viettävät yhteistä juhlaa Jumalan kunniaksi kaikki ne, jotka ylösnousemus on peittänyt, silloin on kaikilla yksi ja sama ilo.” (Pyhä Makrina veljelleen Gregorios Nyssalaiselle)
Nyt on meille koittanut pyhitetty pääsiäinen! Iloitkaamme ja riemuitkaamme tänä päivänä!
Tänä vuonna otamme Kristuksen ylösnousemuksen juhlan vastaan ristiriitaisissa tunnelmissa. Ortodoksiset uskonveljet ja ‑sisaret Ukrainassa ovat joutuneet käsittämättömän hyökkäyksen ja julmuuden kohteeksi. Pahuuden määrää on mahdotonta järjellisesti ymmärtää, ja uutiskuvat sodan uhreista ovat järkyttäneet meitä syvästi.
Voimmeko tällaisina aikoina riemuita Kristuksen ylösnousemuksesta ja toivottaa täydestä sydämestä ja iloisin mielin ”Kristus nousi kuolleista” siihen vastaten ”Totisesti nousi!”? Kyllä voimme, sillä Kristus on ylösnousemus ja elämä, jonka Hän on jokaiselle Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetulle antanut. Mikään sota, kuolema tai pahuus ei tee tyhjäksi kristinuskon tärkeintä sanomaa Vapahtajan ylösnousemuksesta. Kristus herätettiin kuolleista esikoisena kuolleiden joukosta, kuten apostoli Paavali kirjoittaa, sillä ”niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee. Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman. Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle.” (1. Kor.15:22–25) Lopulta kaikista vihollisista viimeisenä kukistuu kuolema. Jos ei kuolleita herätetä haudoista, niin elämä on vailla merkitystä, koska silloin vain ”syödään ja juodaan, sillä huomenna kuollaan”, kuten pyhä apostoli Paavali korinttolaisille kirjoittaa. Kuolema on voitettu ja Kristuksen hauta on tyhjä. ”Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?” (1. Kor. 15:55)
Pyhä isämme Johannes Krysostomos kehottaa meitä pääsiäissaarnassaan iloitsemaan, ettei meistä kukaan surkuttelisi kurjuuttamme, ”sillä Jumalan valtakunta on meille ilmestynyt. Älköön kukaan itkekö syntejään, sillä anteeksiantamus on haudasta noussut. Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät kuolemasta vapahtanut. Kuoleman korjaama on kukistanut kuoleman.”
Jumala on rakkaus ja pääsiäinen kutsuu meitä ottamaan vastaan Hänen rakkautensa, jonka riemuvoittoa kuolemasta koko luomakunta nyt julistaa. Ottakaamme iloiten vastaan tämä juhlien juhla ja ilojen ilo, sillä esikoispoikana neitseellisestä kohdusta ilmestynyt, keihäällä pistetty, ristille naulittu tosi Kristus-Jumala, laskeuduttuaan alas Tuonelaan, nousee ylös haudasta!
”Taivaat todella riemuitkoot ja maa iloitkoon, koko näkyvä ja näkymätön maailma viettäköön juhlaa, sillä iankaikkinen ilomme Kristus nousi ylös kuolleista.” (pääsiäiskanonista)
Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!
Metropoliitta Arseni
Metropoliitta Elia