Mie­li­pi­de: Suo­men luon­to on eri­koi­nen

Suo­men luon­to on eri­koi­nen. Sen rik­kau­te­na on nel­jä eri vuo­den­ai­kaa: kevät, kesä, syk­sy ja tal­vi. Suo­men luon­toa koris­taa monet vesis­töt ja met­sät.

Luon­nos­sa tär­kein­tä on, että sin­ne pää­se mil­loin vaan ja se on aina lähel­lä. Met­sis­tä löy­tyy monia eri teke­mis­mah­dol­li­suuk­sia. Kesäl­lä pyö­räi­lyä hie­noil­la hiek­ka­po­luil­la, lenk­kei­lyä, uimis­ta ja kalas­tus­ta. Syk­syl­lä taas mar­jo­jen ja sien­ten poi­min­taa, vael­ta­mis­ta hie­noil­la teh­dyil­lä rei­teil­lä. Kevääl­lä pilk­ki­mis­tä ja nuo­tiol­la mak­ka­ran pais­toa.

Luon­to­suh­tee­ni on syn­ty­nyt lap­se­na kuin käy­tiin met­sis­sä ret­kil­lä, pyö­räil­tiin pal­jon luon­nos­sa ja muu­ten­kin van­hem­mat on opet­ta­nut ole­maan pal­jon pihal­la.
Suh­tee­ni luon­toon on muut­tu­nut jon­kin ver­ran lap­ses­ta. Poi­min mar­jo­ja ja osaan arvos­taa jo pel­käs­tään sitä, että on vaan vaik­ka met­sis­sä ja kuun­te­lee lin­nun­lau­lua.

Minua luon­nos­sa ärsyt­tää se, kun jot­kut ihmi­set pilaa­vat sitä esi­mer­kik­si ros­kaa­mal­la.

Luon­to on tosi lähel­lä arkea­ni, kos­ka tyk­kään men­nä rau­hoit­tu­maan ja ren­tou­tu­maan sin­ne. Asun itse­kin aika kor­ves­sa, joten näen mel­kein joka ikku­nas­ta met­sik­köä.

Itsel­le­ni luon­nos­sa oles­ke­lul­la on vir­kis­tä­viä vai­ku­tuk­sia ja onkin teh­ty tut­ki­mus, että luon­nos­sa ole­vat ihmi­set ovat vir­keäm­piä. Myös mones­ti luon­non äänet ja tuok­sut aut­ta­vat stres­sin hal­lin­nas­sa. Myös vaik­ka vaan met­säs­sä lenk­kei­lyl­lä saa parem­man mie­len.

Suo­sit­te­len mene­mään roh­keas­ti luon­toon vaik­ka 10–15 minuut­tia päi­väs­sä. Se saa ihmei­tä aikaan!

Pet­ro Kola­ri
Hau­ki­pu­das