Mie­li­pi­de: Luon­to on elin­tär­keä

Luon­to, mitä se mer­kit­see minul­le? Mik­si se on niin tär­keä?

Luon­nos­sa paras­ta on se kun voi kävel­lä siel­lä ja kuun­nel­la met­sän ääniä ja hais­taa met­sän puh­taan tuok­sun. Siel­lä mie­li lepää ja rau­hoit­tuu, siel­lä­ta­ju­aa luon­noon mer­ki­tyk­sen itsel­le, sen, mik­si se on minul­le elin­tär­keä. Ilman luon­toa ja met­sää ei ihmi­nen sel­viä maa­pal­lol­la. Mik­si me sit­ten ros­ka­taan ja teh­dään sil­le ilki­val­taa? Ihmi­set ajat­te­lee että jos luon­toon heit­tää ros­kan kyl­lä sen joku kerää. Se ei ole tot­ta. Muo­vi ei hajoa kovin hel­pos­ti, eikä puru­ku­mi maa­du vii­kos­sa vaan noin vii­des­sä vuo­des­sa. Ensi ker­ral­la kun olet heit­tä­mäs­sä ros­kaa luon­toon mie­ti ensin kah­des­ti kan­nat­taa­ko se.

Luon­nos­sa minua kieh­too se että kuin rau­hal­lis­ta siel­lä on. Sin­ne on aina kiva men­nä jos koto­na kaik­ki melu­aa ja huu­taa. Siel­lä eri­tyi­ses­ti kieh­too kaik­ki ne kasvit,eläimet ja muut eliöt. Ne on vaan niin mie­len­kiin­toi­sia. Rakas­tan luon­to kuvaus­ta kos­ka luon­nos­sa vaan on niin pal­jon kuvat­ta­vaa. Kaik­ki ne kukat, puut ja eläi­met ovat vaan niin eri­lai­sia ja ihmeel­li­siä. Olen aina rakas­ta­nut olla luon­nos­sa.

Minun lem­pi­paik­ko­ja­ni luon­nos­sa ovat esi­mer­kik­si veden lähistöt,isot kuk­ku­lat ja isot kivet. Veden lähel­lä tyk­kään sik­si olla kun on kiva kuun­nel­la sitä veden soli­naa. Isot kuk­ku­lat ja isot kivet sik­si kos­ka niis­tä näkee kor­keal­le ja kau­as.

Suh­de luon­toon minul­la on syn­ty­nyt jo ihan pie­ne­nä kos­ka vie­tin pal­jon aikaa siel­lä. Lei­kin aina metsässä,tein kas­veis­ta kai­ken­lai­sia leikkiruokia,leikin hiek­ka­laa­ti­kol­la ja juok­sin pit­kin met­siä kos­ka met­säs­sä leik­ki­mi­nen oli ihan paras­ta. Tal­vel­la tein lumiuk­ko­ja- ja lin­no­ja.

Kai­paan nii­tä aiko­ja kun olin vie­lä pie­ni lap­si.

Haluai­sin aina asua met­sän vie­res­sä kuten nyt. Sil­loin vain tulee päi­vit­täin käy­tyä luon­nos­sa. Nyky­ään ihmi­set asu­vat enem­män kau­pun­geis­sa ja se saat­taa vie­roit­taa ihmi­siä luon­nos­ta. Se on aika ikä­vä asia ihmi­sil­le kos­ka luon­to on ihmis­kun­nal­le elin­tär­keä.

Pide­tään mei­dän luon­nos­ta huol­ta ja ei ros­ka­ta sitä kos­ka sii­hen me kaik­ki ihmi­set pys­tym­me.

Saa­ga Jäm­sä, Hau­ki­pu­das