Mie­li­pi­de: Kiusaa­jil­la itsel­lään paha olla?

Nyky­päi­vä­nä ihmi­set osaa­vat olla todel­la jul­mia toi­sil­leen, eikö sitä vaan taju­ta että on ole­mas­sa eri­lai­sia ihmi­siä vai onko kiusaa­jil­la itsel­lään vaan niin paha olla että se täy­tyy pur­kaa toi­siin? Olet­ko sinä kiusat­tu? Olet­ko itse ollut kiusaa­ja?

Jos minul­ta kysyt­täi­siin mikä kiusaa­mi­sen muo­to on pahin niin sanoi­sin että kaik­ki ovat yhtä vaka­via, kai­kel­la kiusaa­mi­sel­la on seu­rauk­sen­sa. On ihan se ja sama miten kiusaat, hau­kut­ko netis­sä, käy­tät­kö fyy­sis­tä väki­val­taa vai huu­te­let­ko kylil­lä tai kou­lun käy­tä­vil­lä perään. Sanat sat­tuu mut­ta niin myös teot.

Kiusaa­mi­seen saa ja nime­no­maan täy­tyy puut­tua, puut­tu­mi­nen kiusaa­mi­seen voi olla vai­ke­aa ja jos­kus myös pelot­ta­vaa mut­ta se kan­nat­taa. Jos sinä huo­maat kiusaa­mis­ta omas­sa kou­lus­sa­si, netis­sä tai mis­sä tahan­sa muu­al­la, ker­ro sii­tä jol­le­kin, on tär­ke­ää että kiusaa­mi­seen saa­daan ajois­sa kuriin.

Älä jätä kiusat­tua yksin, kaik­ki vai­kut­taa kaik­keen ja yhdes­sä sekun­nis­sa kaik­ki voi muut­tua ja teh­tyä ei saa teke­mät­tö­mäk­si, siis­pä mie­ti itse omaa käy­tös­tä­si, sitä miten toi­mit ja miten puhut muil­le.

Kun minua kiusat­tiin, ilman paria ihmis­tä en oli­si ehkä täs­sä, olin val­mis päät­tä­mään kai­ken sii­hen samaan het­keen mut­ta he aut­toi­vat minua jak­sa­maan aina päi­vä toi­sen­sa jäl­keen, aut­toi­vat minua tais­te­le­maan ja oli­vat aina tuke­na­ni, arvet men­nees­tä kul­ke­vat muka­na aina mut­ta en sil­ti häpeä nii­tä ne ovat osa minua ja teke­vät minus­ta juu­ri minut.

Omal­la toi­min­nal­la­si pys­tyt vai­kut­ta­maan niin moneen asi­aan, asiat joi­ta sanot ja jot­ka tun­tu­vat sinul­le mität­tö­mil­tä voi­vat sat­tua jotain tois­ta enem­män.

Kenel­lä­kään ei ole oikeut­ta tul­la sano­maan mitään sinun ulko­nä­köön, sek­su­aa­li­siin suun­tau­tu­mi­siin, musiik­ki tyy­liin, uskon­toon tai mihin­kään muu­hun­kaan. Jos olet eri­lai­nen, ole ylpeä sii­tä, se ettet ole saman­lai­nen kuin muut ei tar­koi­ta että oli­sit sen huo­nom­pi ihmi­nen kuin muut­kaan. Oike­aa todel­lis­ta roh­keut­ta on se että uskal­taa olla oma itsen­sä mui­den mie­li­pi­teis­tä huo­li­mat­ta.

Mie­les­tä­ni kai­kil­la on oikeus olla juu­ri sel­lai­ne kuin halu­aa, teh­dä sitä mis­tä itse tyk­kää, ilman että muut ovat koko ajan arvos­te­le­mas­sa, nau­res­ke­le­mas­sa tai pilk­kaa­mas­sa.

Karo­lii­na Sova, Hau­ki­pu­taan kou­lu