Luet­ko sinä? –teks­ti: Elä todel­li­suu­des­sa, älä muis­tois­sa

Sii­ri Eno­ran­nan novel­li Foto­syn­tee­si (2019) sijoit­tuu fik­tii­vi­seen maa­il­maan ja mie­les­tä­ni tule­vai­suu­teen. Polar­kit ovat muis­toi­hin vie­vien kruu­nu­jen omis­ta­jia ja lem­mi­kit hei­dän pal­ve­li­joi­taan. Polar­kit tah­to­vat olla mie­luum­min muis­tois­sa kun todel­li­suu­des­sa, kos­ka men­nei­syys on hei­dän mie­les­tään tur­val­li­sem­pi paik­ka kun nyky­het­ki. Polark­kien mie­les­tä muis­tois­sa asuu totuus. He pitä­vät lem­mik­kien muis­to­ja vir­heel­li­si­nä ja huo­nom­pi­na kuin omi­aan. Kun Jin vai­puu muis­toi­hin­sa, hänen lem­mik­kin­sä Kay ohjaa hän­tä pitää huol­ta, ettei polar­kil­le satu mitään.

Välil­lä ker­to­ja Jin vaih­tuu Kayk­si. Polark­kien ja lem­mik­kien suh­de on vaih­te­le­va. Pää­hen­ki­lön ja hänen lem­mik­kin­sä välit ovat hyvät, mut­ta lem­mik­ki ker­too näke­vän­sä vas­taan­tu­le­vien lem­mik­kien kat­seis­sa kapi­nan. Lem­mi­kit näke­vät purp­pu­ra­pil­viä, jot­ka ovat liu­ku­mas­sa lähem­mäs. Polar­kit usko­vat, että hii­li­diok­si­di­pil­vien vält­tä­mi­seen kek­si­tään kei­no, ennen kuin ne käy­vät vaa­ral­li­sik­si. Lem­mi­kit usko­vat, että pil­viä ei voi­si pysäyt­tää, ellei­vät polar­kit luo­vu kruu­nuis­taan.

Lem­mi­kit ovat kyl­läs­ty­neet pal­ve­le­maan polark­ke­ja. Hei­dän ja polark­kien välit muut­tu­vat huo­nom­mik­si. Lem­mik­kien kes­kel­lä alkaa syn­tyä kapi­nan halua. He nykäi­se­vät kruu­nut yhtä aikaa polark­kien pääs­tä. Polar­kit menet­tä­vät yhtey­den muis­toi­hin­sa ja ovat sik­si vähän eksyk­sis­sä ja surul­li­sia. Muis­to­jen menet­tä­mi­nen on kui­ten­kin pie­nem­pi paha, kuin maa­il­man tuhou­tu­mi­nen. Kruu­nut eivät vedä enää purp­pu­ra­pil­viä puo­leen­sa, kos­ka ne eivät ole enää polark­kien pääs­sä.

Novel­li koet­taa mie­les­tä­ni ker­toa ilmas­ton­muu­tok­ses­ta ja sen uhkis­ta. Mie­les­tä­ni nyky­päi­vä­nä suur­val­lat pitä­vät kruu­nu­ja pääs­sään ja hei­dän pitäi­si luo­pua niis­tä, jot­ta ilmas­ton­muu­tos saa­daan hal­tuun. Ilmas­ton­muu­tos on todel­li­suut­ta. Kat­se pitää olla tule­vai­suu­des­sa, eikä men­nei­syy­des­sä.

Eeri­ka Roi­ni­nen, Hau­ki­pu­taan kou­lu