Lii­ken­neyh­tey­det kes­kei­ses­sä roo­lis­sa työl­lis­ty­mi­ses­sä, Työ­ta­ko­mo-han­ke päät­ty­mäs­sä

Työt­tö­mien työn­ha­ki­joi­den työl­lis­tä­mi­seen täh­tää­vän Työ­ta­ko­mo-hank­keen käy­tän­nön toi­min­taan vai­kut­ta­vat työn­ha­ki­joi­den asu­mi­nen haja-asu­tusa­lu­eel­la ja eri­lai­set haas­teet päi­vit­täi­ses­sä liik­ku­mi­ses­sa.

67,7 pro­sent­tia hank­keen asiak­kais­ta asuu haja-asu­tusa­lu­eel­la, joten suju­vat lii­ken­neyh­tey­det tai oman auton pito­mah­dol­li­suus ovat kes­kei­ses­sä roo­lis­sa työ­mah­dol­li­suuk­sia etsies­sä ja nopeas­sa rea­goi­mi­ses­sa nii­hin. Hank­kees­sa on huo­mat­tu yksi­tyi­sau­toi­li­ja rajaa­vien poliit­tis­ten pää­tös­ten hei­ken­tä­vän tehok­kaas­ti haja-asu­tusa­luei­den työt­tö­mien työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sia.

Rei­lun kol­men vuo­den aika­na Työ­ta­ko­mo-hank­kees­sa on koh­dat­tu 202 työ­tön­tä työn­ha­ki­jaa Iis­tä, Pudas­jär­vel­tä, Simos­ta, Uta­jär­vel­tä ja Vaa­las­ta. Tämän lisäk­si on ollut monia, jot­ka ovat alku­haas­tat­te­lun jäl­keen pää­ty­neet mui­hin pal­ve­lui­hin tai jat­ka­maan työn­ha­kua omin voi­min.

Hank­keen asiak­kai­den ohjauk­sen kul­ma­ki­ve­nä on käy­tet­ty työ­mark­ki­noi­den perus­to­tuut­ta, että jokai­sel­le löy­tyy töi­tä, kun­han asiak­kaan osaa­mi­nen ja työ­an­ta­jan tar­ve koh­taa­vat. Jois­sa­kin tapauk­sis­sa asiak­kai­den työl­lis­ty­mi­nen on tar­koit­ta­nut kui­ten­kin muut­toa pois paik­ka­kun­nal­ta. Se vah­vis­taa työl­li­syy­den hoi­don kivi­ja­lan ole­van inno­va­tii­vi­sen ja lisä­ar­voa tuot­ta­van elin­kei­no­toi­min­nan ja yrit­tä­mi­sen mah­dol­li­suuk­sien paran­ta­mi­sen. Työn­ha­ki­ja liik­kuu lopul­ta työn peräs­sä, kun kaik­ki elä­män ja tar­jo­tun työn pala­set lok­sah­ta­vat sopi­vas­ti yhteen.

Hank­keen pro­jek­ti­pääl­lik­kö Har­ri Ojan­pe­rä ja pro­jek­ti­koor­di­naat­to­ri Riik­ka Jun­tu­nen totea­vat, että työ­tön työn­ha­ki­ja on aina han­ka­las­sa työ­mark­ki­na-ase­mas­sa sil­loin, kun hänen ainoa kil­pai­lue­tun­sa liit­tyy työl­lis­tä­mi­seen lii­tet­tä­vään palk­ka­tu­keen. Perus­on­gel­ma­na on täl­löin se, että hänen työ­pa­nos­taan käy­te­tään työ­hön ja lii­ke­toi­min­taan, joka ei vält­tä­mät­tä muu­toin oli­si kan­nat­ta­vaa eikä hänen työl­lis­ty­mi­nen täl­löin ole rea­lis­tis­ta palk­ka­tu­ki­jak­son jäl­keen. Täs­tä seu­raa, että ne hen­ki­lö­koh­tai­set rat­kai­sut, joi­ta pidem­pi­kes­toi­nen työ­mark­ki­na-ase­man paran­ta­mi­nen vaa­ti­si, siir­ty­vät tuon­nem­mak­si ja ole­te­tun elä­keiän lähes­ty­mi­sen myö­tä näi­den rat­kai­su­jen teke­mi­nen on yhä vähem­män hou­kut­te­le­vaa.

Eri­tyi­sen haas­teel­li­nen tilan­ne on heil­lä, joil­le työ saa­ti opis­ke­lu eivät ole jos­tain syys­tä olleet mer­ki­tyk­sel­li­siä asioi­ta aiem­mis­sa elä­män­vai­heis­sa. Täl­löin­kin pro­jek­tis­sa on huo­mat­tu uuden oppi­mi­sen ole­van mer­ki­tyk­sel­lis­tä toi­min­taa, joka voi par­haim­mil­laan paran­taa ja akti­voi­da myö­hem­pää elä­mää.

Maa­lis­kuu­hun lopus­sa päät­ty­vä han­ke on tavoit­ta­nut hyvin pit­kä­ai­kais­työt­tö­miä, sil­lä asiak­kais­ta 36 pro­sent­tia oli asiak­kaak­si tul­les­saan ollut työt­tö­mä­nä työn­ha­ki­ja­na yli 12 kuu­kaut­ta.

Asiak­kai­den ikä­ja­kau­ma vaih­te­li hie­man kun­nit­tain, kos­ka Oulun­kaa­ren kun­nat oli­vat aset­ta­neet toi­sis­taan poik­kea­via asia­kas­koh­de­ryh­mä­ta­voit­tei­ta. Esi­mer­kik­si Uta­jär­vel­lä pain­opis­te halut­tiin pitää alle 30-vuo­tiais­sa ja Iis­sä puo­les­taan 30–50-vuotiaissa työn­ha­ki­joil­le suun­nat­ta­vien pal­ve­lu­jen moni­puo­lis­ta­mi­sek­si.