Kel­lo­lai­sen yrit­tä­jä­pa­rin loik­ka Höyryveturipuistoon

Kel­los­sa Hau­ki­pu­taal­la asus­tel­lut tak­siy­rit­tä­jä Jus­si Niku­la arve­li taan­noi­sen tak­si­lain uudis­tuk­sen myö­tä yri­tyk­sen­sä kan­nat­ta­vuu­den heik­ke­ne­vän, joten jotain muu­ta toi­meen­tu­loa oli ryh­dyt­tä­vä kehittelemään.

Jo vuo­sia Niku­la oli per­hei­neen pitä­nyt tapa­naan vie­rail­la sil­loin täl­löin Keu­ruun Haa­pa­mäel­lä sijait­se­vas­sa Höy­ry­ve­tu­ri­puis­tos­sa, jon­ka omis­ta­ja, taka­vuo­sien menes­tys­juok­si­ja Mart­ti Vai­nio, tuli käyn­tien myö­tä Niku­loil­le tutuk­si ja ystäväksikin.

Vai­nio on jo pidem­män aikaa ollut val­mis luo­pu­maan Höy­ry­ve­tu­ri­puis­ton pitä­mi­ses­tä, ja hän heit­ti­kin muu­ta­mia vuo­sia sit­ten Niku­loil­le ehdo­tuk­sen ostaa yri­tys. Aja­tus jäi elä­mään yrit­tä­jä­pa­ris­kun­nan mie­leen, ja niin­pä he lopul­ta myös ete­ni­vät tuu­mas­ta toi­meen, ja men­nees­tä kesäs­tä tuli hei­dän ensim­mäi­sen­sä Höy­ry­ve­tu­ri­puis­ton ohjaksissa.

Vii­me kesän ajan Niku­lat pyö­rit­ti­vät yri­tys­tä vuo­kra­lai­si­na. Syk­syn tul­len he oli­vat val­miit sopi­maan Höy­ry­ve­tu­ri­puis­ton osta­mi­ses­ta, joten kau­pat syn­tyi­vät mar­ras­kuun puolivälissä.

Useam­man yrit­tä­jän yksikkö

Haa­pa­mäen Höy­ry­ve­tu­ri­puis­tos­sa toi­mii usei­ta yrit­tä­jiä. Niku­loi­den hal­tuun siir­tyi kau­pas­sa Vetu­ri­puis­to toi­min­toi­neen sekä alu­een majoi­tus­pal­ve­lut. Majoit­tua voi kara­vaa­na­ria­lu­eel­la tai telt­tail­len lei­rin­tä­alu­eel­la sekä junan­vau­nuis­ta kehi­tel­lyis­sä huoneissa.

Alu­een ravin­to­la­pal­ve­luis­ta vas­taa toi­nen yrit­tä­jä, ja puis­ton yhtey­des­sä toi­mi­van tans­si­pa­vil­jon­gin pyö­rit­tä­mis­tä jat­kaa tois­tai­sek­si edel­leen Mart­ti Vainio.

Vai­nio ehti pyö­rit­tää Höy­ry­ve­tu­ri­puis­toa lähes koko tämän vuo­si­tu­han­nen alun ajan. Hän aloit­ti yrit­tä­jä­nä aiem­min Keu­ruun kau­pun­gin omis­ta­mas­sa puis­tos­sa jo vuon­na 2002, aluk­si vuo­kra­lai­sen omi­nai­suu­des­sa. Vai­nion omis­tuk­seen yri­tys siir­tyi vuon­na 2005, ja hän pal­jas­taa aja­tuk­se­naan olleen “teen tätä nyt muu­ta­man vuoden”.

– No yri­tyk­ses­tä tuli­kin sit­ten vähän kuin elin­kau­ti­nen, nau­rah­taa Vai­nio, joka ennät­ti etsiä yri­tys­toi­min­nal­le jat­ka­jaa jo vuo­sia ennen Niku­loi­den kiinnostumista.

Vai­nio myön­tää­kin tun­te­van­sa huo­mat­ta­vas­ti enem­män hel­po­tus­ta kuin hai­keut­ta Höy­ry­ve­tu­ri­puis­ton pui­kois­ta hellittäessään.

– Jää­hän minul­le edel­leen vas­tuu tans­sien jär­jes­tä­mi­ses­tä, ja kun asun­kin aivan alu­een vie­res­sä, pää­sen kyl­lä siel­lä pii­pah­ta­maan, mikä­li ikä­vä sat­tuu yllät­tä­mään, hän myhäilee.

Myös Niku­lan per­heen vii­me kesä kului jo tii­viis­ti Haa­pa­mäel­lä, ja tal­viai­ka vie­te­tään osin Haa­pa­mäel­lä, osin Haukiputaalla.

– Poi­kam­me Joo­na­tan käy kou­lua Kel­los­sa, ja Höy­ry­ve­tu­ri­puis­to on sel­keäs­ti kesä­koh­de eli toi­min­ta pai­not­tuu tou­ko­kuun alun ja syys­kuun lopun välil­le, joten tal­ven aika­na jaam­me aikam­me molem­pien paik­ka­kun­tien välil­lä, Jus­si Niku­la ja ja hänen vai­mon­sa Sari Teräs-Niku­la kertoilevat.

Yri­tyk­sen omis­tuk­sen myö­tä on heil­lä mie­les­sään jo uusia­kin ideoi­ta Höy­ry­ve­tu­ri­puis­ton tii­moil­ta, ja tavoit­tee­na on myös toi­min­nan pitä­mi­nen vah­vas­ti perheyrityspohjalla.

– Tytär Maria Puo­la­ka­na­ho työs­ken­te­li puis­tos­sa kokoai­kai­ses­ti jo vii­me kesä­nä, ja poi­kam­me­kin oli nuo­res­ta iäs­tään huo­li­mat­ta jo vah­vas­ti muka­na, joten täs­tä on hyvä jat­kaa, Niku­lat toteavat.

Haa­pa­mäen Höyryveturipuisto

Avat­tu 1988.
Sijait­see Keu­ruun Haapamäellä.
Alu­een koko 7 hehtaaria.
Esil­lä 12 eri­lais­ta höy­ry­ve­tu­ri­tyyp­piä, jois­ta nel­jä yli 100 vuo­den ikäisiä.
Vii­den vetu­ri­tyy­pin ainoat jäl­jel­lä ole­vat yksilöt.
Hal­kais­tu Ukko-Pek­ka ‑vetu­ri.
Evakkovaununäyttely.
Puis­to­ju­na­ra­ta, tai­toa­jo­ra­ta mön­ki­jöil­le, resiinaretkiä.
Majoi­tus- ja ravin­to­la­pal­ve­lui­ta, tanssipaviljonki.
Läh­de: www.veturipuisto.fi