Kama­lat äidit tuke­vat toi­si­aan kaut­ta maan

– Teini osaa jo kommunikoida, jos haluaa kommunikoida. Äidit voivat ottaa yhteyttä Kamalien Äitien suuntaan matalalla kynnyksellä, ei tarvitse odottaa siihen asti että kotona kuljetaan raamit kaulassa, Kamalat Äidit -toiminnan projektityöntekijä Minna Miettinen neuvoo. Kuvaaja Mari Hyttinen.

Jar­no Kes­ki­nen

Mur­kun äiti voi tun­tea ole­van­sa kama­la äiti. Tun­tee­seen voi joh­taa jat­ku­va kiel­tä­mi­nen, komen­ta­mi­nen ja rii­te­ly, jos sel­lais­ta on.

Tei­nit ovat myös hyviä sano­maan äideil­leen satut­ta­via asioi­ta, jot­ka pää­se­vät ihon alle. Sil­loin ei ole help­poa ohit­taa asi­aa aja­tel­len, että tei­nit nyt vaan ovat tuol­lai­sia. Avuk­si tulee mui­den Kama­lien Äitien ver­tais­tu­ki, joko kas­vok­kain pien­ryh­mäs­sä tai Face­boo­kin sul­je­tus­sa ryh­mäs­sä.

Kun joku jo puo­les­ta sanas­ta ymmär­tää

– Kama­lat äidit -ryh­män suu­rim­pia hyö­ty­jä äidil­le on ryh­män anta­ma mah­dol­li­suus tuot­taa tun­teen­sa sanal­li­seen muo­toon niin että sanoil­le on joku vas­taa­not­ta­ja. On tera­peut­ti­nen koke­mus, kun joku jo puo­les­ta sanas­ta ymmär­tää, Kama­lat äidit -toi­min­nan pro­jek­ti­työn­te­ki­jä Min­na Miet­ti­nen kuvaa.

Kama­lat Äidit -toi­min­ta on Suo­men NNKY-lii­ton koor­di­noi­maa ja Sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön Veik­kauk­sen tuo­toil­la tuke­maa toi­min­taa. Rahaa on saa­tu myös Jen­ny ja Ant­ti Wihu­rin sää­tiöl­tä. Tois­tai­sek­si ryh­miä on toi­mi­nut 15 paik­ka­kun­nal­la, mut­ta Face­boo­kin sul­je­tun ryh­män kaut­ta toi­min­ta on jokai­sen mur­kun äidin saa­vu­tet­ta­vis­sa.

– Oikean Face­book-ryh­män löy­tää hakusa­nal­la Kama­lat Äidit Hel­sin­ki. Vaik­ka ryh­män nimes­sä esiin­tyy Hel­sin­ki, ei tuli­joil­ta kysel­lä koti­paik­kaa. Tavoit­tee­na on laa­jen­taa toi­min­taa Face­boo­kis­sa, Miet­ti­nen ker­too.

Jos kokee ole­van­sa Kama­la Äiti mut­ta halu­aa ver­tais­tu­kea kas­vok­kain, sekin onnis­tuu. Vaik­ka toi­min­ta on Suo­men NNKY-lii­ton koor­di­noi­maa, ver­tais­ryh­män voi perus­taa myös paik­ka­kun­nil­le, joil­la NNKY:llä ei ole toi­min­taa.

Toi­min­ta voi läh­teä liik­keel­le täy­sin vapaa­eh­tois­voi­min tai jär­jes­tää toi­min­taa yhteis­työs­sä seu­ra­kun­nan, kun­nan tai toi­sen jär­jes­tön kans­sa.

– Erääl­le­kin paik­ka­kun­nal­le saa­tiin oma ryh­mä leh­des­sä olleen jutun perus­teel­la. Siel­lä toi­min­ta on suju­nut oikein hyvin täy­sin vapaa­eh­toi­sin voi­min. Ryh­mä tar­vit­see vain kak­si ver­tais­ve­tä­jää, jot­ka sitou­tu­vat ryh­män toi­min­taan.

Ryh­män perus­ta­mi­ses­ta kiin­nos­tu­neet voi­vat olla suo­raan yhtey­des­sä Min­na Miet­ti­seen, joko säh­kö­pos­til­la etunimi.sukunimi@ywca.fi tai puhe­li­mel­la 046 923 5757.

– Vapaa­eh­toi­sil­le jär­jes­te­tään muu­ta­man tun­nin pereh­dy­tys toi­min­ta­mal­lis­ta ja ver­tais­tu­ki­toi­min­nas­ta. Lisäk­si he saa­vat kat­ta­van mate­ri­aa­li­pa­ke­tin. Yhdes­sä mie­ti­tään myös sopi­via tilo­ja toi­min­nal­le, usein sel­lai­set löy­ty­vät paik­ka­kun­nal­ta, Miet­ti­nen taus­toit­taa.

Onko mur­kun
äiti­nä kama­laa?

Sanon­nan mukaan pie­ni lap­si pai­naa syliä ja suu­rem­pi sydän­tä. Tei­nin aiheut­ta­mien huo­lien pai­noa lisää se, että tei­nin äiti kokee pie­no­kai­sen äitiä useam­min ole­van­sa yksin.

– Pien­ten las­ten van­hem­mil­le on usein luon­te­vam­pia tuki­ver­kos­to­ja. On hiek­ka­laa­tik­ko ja esi­mer­kik­si MLL:n per­he­ker­hot. Tei­nin äidil­lä nii­tä ei ole ja hänel­le voi hel­pom­min tul­la aja­tus, että kukaan muu ei ole näin kama­la äiti, var­sin­kin jos oma tei­ni niin sanoo.

Ver­tais­tu­ki avaa itse­ään kama­lik­si usko­vien äitien sil­miä. Usko omaan kama­luu­teen kato­aa ja samal­la saat­taa huo­ma­ta että mui­den­kin lap­set osaa­vat halu­tes­saan olla kau­hei­ta.

–Ver­tais­tuen avul­la se tei­nin usein esit­tä­mä väi­te, että kaik­ki muut saa­vat teh­dä jota­kin mikä on hänel­tä kiel­let­tyä, tulee osoi­tet­tua har­hak­si. Muka­va tie­to sekin, Miet­ti­nen nau­rah­taa.

Vaik­ka ver­tais­tuel­la voi hyvin­kin olla tar­vet­ta, ei Miet­ti­nen julis­tai­si tei­ne­jä eikä tei­nin äitiyt­tä kama­lik­si asioik­si.

– Kai­kis­sa ikä­vai­heis­sa on omat haas­teen­sa, mut­ta myös omat ilon aiheen­sa. Tei­nin per­he tekee yhdes­sä kas­vu­työ­tä, jon­ka teh­tä­vä on lap­sen irtau­tu­mi­nen vai­heit­tain koti­pe­säs­tä ja kas­vu niin vah­vak­si aikui­sek­si, että hän pär­jää ulko­maa­il­mas­sa. Se ei ole help­poa van­hem­mil­le eikä nuo­rel­le itsel­leen.