Päät­tä­jäl­tä: Jul­ki­nen raken­ta­mi­nen kal­lis­ta

Sano­taan, että kun kau­pun­gin silue­tis­sa näkyy tor­ni­nos­tu­rei­ta, se tie­tää työ­tä ja toi­meen­tu­loa alu­eel­le sekä sen asuk­kail­le. Koko­nais­ra­ken­ta­mi­sen voluu­mi, kun mukaan las­ke­taan niin suu­ret kuin pie­net­kin koh­teet, on ollut vii­me vuo­si­na suu­ri Oulun talous­a­lu­eel­la.

Yksi­tyi­nen raken­ta­ja mak­saa kai­ken omas­ta lom­pa­kos­taan. Samaa lom­pak­koa hyö­dyn­tää myös jul­ki­nen raken­ta­mi­nen, sil­lä kus­tan­nuk­set mak­se­taan vero­va­rois­ta. Jot­ta tuo yksi­tyi­sen, taval­li­sen kun­ta­lai­sen lom­pak­ko ei jou­tuis lii­an koval­le käy­töl­le, tulee jul­ki­sen raken­ta­mi­sen kus­tan­nuk­set pitää mah­dol­li­sim­man jär­ke­väl­lä tasol­la. Yhtei­sil­lä varoil­la ei tule “rel­les­tää”.

Jul­ki­sen raken­ta­mi­sen kal­leus puhut­taa ja kum­mek­sut­taa usei­ta päät­tä­jiä. Viran­hal­ti­joi­ta ja suun­nit­te­li­joi­ta on pyy­det­ty anta­maan las­kel­mat vaih­toeh­toi­sis­ta toteu­tus­me­ne­tel­mis­tä. Selit­tä­vää teki­jää tai sel­keäs­ti edul­li­sem­paa toteu­tus­ta­paa ei ole löy­det­ty.

Alle­kir­joit­ta­nut oli aika­naan muka­na Yli­kii­min­gin ylä­kou­lun raken­nus­työ­ryh­mäs­sä. Voi­mak­kaas­ti sisäil­ma­vau­rioi­sen ylä­kou­lun kor­vaa­val­le uudis­ra­ken­nuk­sel­le val­tio myön­si rahoi­tuk­sen 2000-luvun alku­puo­lel­la. Suun­nit­te­lun aika­tau­lu oli tiuk­ka, vain vajaa puo­li vuot­ta. Toi­meen kui­ten­kin ryh­dyt­tiin ja iso rem­mi lai­tet­tiin pääl­le. Täl­lai­ses­sa kii­rei­ses­sä tilan­tees­sa voi­si kuvi­tel­la, että kus­tan­nuk­set jää­vät hie­man sivusei­kak­si ja itse raken­ta­mi­nen pää­asiak­si. Toi­sin kui­ten­kin kävi. Yli­kii­min­gin ylä­kou­lu on saa­nut val­tion tahol­ta mai­nin­na, että se oli yksi hyvin har­vois­ta koh­teis­ta, jos­sa kus­tan­nusar­vio pysyi ja piti, eikä lisä­mää­rä­ra­haa tar­vin­nut anoa.

Tämä saa­tiin toteu­tu­maan hyväl­lä suun­nit­te­lul­la ja päät­tä­väi­syy­del­lä. Raken­nus­työ­ryh­mä sitou­tui bud­jet­ti­ku­riin ja suun­nit­te­li­jan kans­sa yhteis­työs­sä pii­rus­tuk­set teh­tiin sen mukaan kuin rahat riit­ti­vät. Huo­ne­ti­laoh­jel­ma oli tavoit­tee­na ja bud­jet­ti oli kat­to­na. Raken­nuk­sen koko­nais­vo­luu­mi ja tila­rat­kai­sut piti sisäl­lyt­tää edel­li­siin reu­naeh­toi­hin. Kustannusseuranta/ohjaus teh­tiin suo­raan suun­nit­te­li­jan ja tilaa­jan yhteis­työ­nä ilman eril­lis­tä kus­tan­nus­kon­sult­tia. Ensim­mäis­tä raken­nus­pii­rus­tus­ta läh­det­tiin muok­kaa­maan ja jokai­sen muu­tok­sen hin­ta­lap­pu käy­tiin läpi. Exe­lis­tä näh­tiin suo­raan, mil­loin mää­rä­ra­ha yli­tet­tiin tai vas­taa­vas­ti jäi­si­kö johon­kin muu­hun muu­tok­seen vie­lä rahaa. Koko hank­keen ajan kuul­tiin opet­ta­jien toi­vei­ta ja ne toteu­tet­tiin resurs­sin suo­mis­sa rajois­sa.

Täl­lais­ta työ­muo­toa kut­su­taan tavoi­te­hin­ta­me­net­te­lyyn perus­tu­vak­si suun­nit­te­lu­pro­ses­sik­si. Kou­lul­lem­me saa­tiin nyky­ai­kai­set, koh­tuul­li­set tilat, jot­ka jous­ta­vat uusien ope­tus­suun­ni­tel­mien­kin toteut­ta­mi­seen.

Tämän esi­mer­kin valos­sa voi­daan tode­ta, että koh­tuul­li­seen raken­ta­mi­sen hin­ta­lap­puun on mah­dol­lis­ta pääs­tä. Hyviä tapo­ja ja työ­muo­to­ja on mui­ta­kin, ne vain tulee kai­vaa esil­le ja ottaa käyt­töön. Toi­von meil­tä päät­tä­jil­tä yhteis­tä ymmär­rys­tä tämän ja tavoi­te­til­la tämän asian suh­teen.

Eeva-Maria Park­ki­nen
kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, vpj. (kesk)
eri­tyi­so­pet­ta­ja, Yli­kii­min­gin kou­lu