Hel­teet vauh­dit­ti­vat päi­vä­per­hos­ten len­toa

Kesä oli päiväperhosille, kuten amiraalille, hyvä. Kuva: Mikko Kuussaari/SYKE

Ran­ta­poh­ja

Kulu­va kesä on ollut päi­vä­per­ho­sil­le erin­omai­nen. Enem­mis­tö lajeis­ta on esiin­ty­nyt sel­väs­ti paria edel­lis­vuot­ta run­sas­lu­kui­sem­pi­na. Päi­vä­per­ho­sia oli run­saas­ti eten­kin kesä­kuus­sa, sil­lä hel­teis­ten säi­den joh­dos­ta monet yleen­sä hei­nä­kuus­sa len­tä­vät per­hos­la­jit oli­vat liik­keel­lä jo tuol­loin. Samas­ta syys­tä per­hos­mää­rät myös las­ki­vat tavan­omais­ta aikai­sem­min.

Suo­men ympä­ris­tö­kes­kuk­sen kerää­mien ennak­ko­tie­to­jen perus­teel­la kulu­va per­hos­ke­sä on ollut sel­väs­ti paria edel­lis­tä parem­pi, vähin­tään­kin 2000-luvun kes­ki­mää­räis­tä tasoa. Päi­vä­per­hos­la­jeis­sa on sel­väs­ti enem­män edel­lis­ke­säs­tä run­sas­tu­nei­ta (31 lajia) kuin vähen­ty­nei­tä (7 lajia). Eri­tyi­sen run­sai­ta ovat olleet monet alku­ke­sän lajit sekä sini­sii­vet ja hopea­täplät. Vii­me vuo­si­na vähä­lu­kui­sen nok­kos­per­ho­sen kan­nat ovat myös monin pai­koin toi­pu­neet.

Ylei­sim­mis­tä lajeis­ta sel­väs­ti edel­lis­ke­sää vähä­lu­kui­sem­pi­na on tavat­tu lähin­nä tes­ma-, kart­ta- ja nei­to­per­hos­ta. Ne ovat kaik­ki rehe­vää kas­vil­li­suut­ta suo­si­via laje­ja, jot­ka luul­ta­vas­ti kär­si­vät kesän kui­vuu­des­ta. Pit­kään jat­ku­nut kui­vuus on saat­ta­nut lisä­tä mui­den­kin päi­vä­per­hos­la­jien muna- tai touk­ka­kuol­lei­suut­ta, mikä voi hei­jas­tua seu­raa­van kesän per­hos­mää­riin.

Suo­tuis­ten olo­suh­tei­den ansios­ta myös monia vähä­lu­kui­sia laje­ja, kuten vir­na­si­ni­sii­peä ja täplä­pa­pu­rik­koa on tavat­tu vii­me vuo­sia useam­min. Mer­kil­le­pan­ta­vaa on ollut myös suo­per­hos­ten, eten­kin suo­kel­ta­per­ho­sen ja juo­luk­ka­si­ni­sii­ven tavan­omais­ta suu­rem­pi mää­rä. Vael­ta­vis­ta päi­vä­per­hos­la­jeis­ta vain ami­raa­lia ja ohda­ke­per­hos­ta on tavat­tu koh­ta­lai­ses­ti. Päi­väl­lä­kin len­tä­vän gam­mayök­kö­sen mas­sa­vael­lus sitä vas­toin on aiheut­ta­nut jopa sato­va­hin­ko­ja maa­ta­lou­del­le.

Hyvää per­hos­ke­sää selit­tä­vät ennen kaik­kea kulu­van kesän poik­keuk­sel­li­sen hel­tei­set ja aurin­koi­set säät. Suo­tui­sis­sa olo­suh­teis­sa päi­vä­per­hos­ten on ollut help­po etsiä ravin­toa, pariu­tu­mis­kump­pa­nei­ta ja muni­mis­paik­ko­ja. Samas­ta syys­tä myös per­hos­ten havain­noin­ti on ollut help­poa, kun nii­den las­ken­nas­sa tar­vit­ta­vaa kau­nis­ta sää­tä on riit­tä­nyt päi­väs­tä toi­seen.

Hei­nä­kuun alku­puo­li on yleen­sä useim­pien päi­vä­per­hos­la­jien paras­ta len­toai­kaa. Pit­kään jat­ku­nei­den hel­tei­den ansios­ta päi­vä­per­hos­ten kuo­riu­tu­mi­nen ete­ni pari-kol­me viik­koa etua­jas­sa. Tämän vuok­si per­hos­ke­sän huip­pu ajoit­tui jo juhan­nuk­sen tie­noil­le, ja hei­nä­kuus­sa per­hos­mää­rät las­ki­vat nopeas­ti.

Syys­ke­säl­le tyy­pil­li­set aikuis­tal­veh­ti­jat ovat täl­lä het­kel­lä jo var­sin vähä­lu­kui­sia. Esi­mer­kik­si nok­kos- ja sit­ruu­na­per­ho­set kuo­riu­tui­vat jo hei­nä­kuus­sa, ja ovat ehti­neet aset­tua tal­vi­le­vol­le. Jäl­jel­lä on enää lähin­nä lant­tu­per­ho­sia sekä vael­ta­jia, eten­kin ami­raa­lia ja ohda­ke­per­hos­ta. Pit­kän ja läm­pi­män kesän ansios­ta taval­lis­ta useam­mal­ta lajil­ta ilmaan­tu­nee myös yli­mää­räi­sen toi­sen suku­pol­ven yksi­löi­tä. Tätä tapah­tuu ylei­sim­min niit­ty­ho­pea­täplän ja hoh­to­si­ni­sii­ven koh­dal­la.

Suo­men ympä­ris­tö­kes­kuk­sen koor­di­noi­ma päi­vä­per­hos­seu­ran­ta aloi­tet­tiin vuon­na 1999. Havain­noin­ti pai­not­tuu etu­pääs­sä maam­me ete­lä­osiin. Pit­kä­jän­tei­nen seu­ran­ta on tar­peen, kos­ka päi­vä­per­hos­ten kan­nat vaih­te­le­vat suu­res­ti lähin­nä sää­olois­ta riip­puen. Vas­ta pidem­pi aika­sar­ja pal­jas­taa vuo­sien väli­sen satun­nais­vaih­te­lun taka­na pii­le­vän kan­nan­ke­hi­tyk­sen suun­nan. Monen aiem­min ete­läi­sen lajin, kuten kart­ta- sekä häi­ve­per­ho­sen havait­tu run­sas­tu­mi­nen on seu­raus­ta ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­sis­ta luon­toom­me.

Seu­ran­ta on kes­kit­ty­nyt maa­ta­lous­a­lueil­le, jot­ka ovat per­hos­la­jis­tol­taan rik­kaim­pia eli­nym­pä­ris­tö­jä. Seu­ran­ta perus­tuu vapaa­eh­tois­ten per­hos­har­ras­ta­jien työ­hön. Suo­mes­sa esiin­tyy kaik­ki­aan noin 120 päi­vä­per­hos­la­jia, jois­ta noin puo­les­ta saa­daan vuo­sit­tais­ta run­saus­tie­toa seu­ran­nan kaut­ta.