Har­taus­kir­joi­tus: Hen­ges­tä kiin­ni

Saim­me viet­tää vii­me sun­nun­tai­na Hel­lun­tai­ta. Nime­nä se on meil­le tut­tu juh­la, vaik­ka vält­tä­mät­tä emme tääl­lä arjes­sa poh­di sen sisäl­töä. Hel­lun­tai­ta vie­te­tään vii­si­kym­men­tä päi­vää pää­siäi­sen jäl­keen ja sen juu­ret ulot­tu­vat aivan Van­han Tes­ta­men­tin aikaan. Meil­le kris­ti­tyil­le Hel­lun­tai on Pyhän Hen­gen vuo­dat­ta­mi­sen juh­la. Apos­to­lien teot ker­too meil­le sii­tä, kuin­ka ope­tus­lap­set sai­vat Pyhän Hen­gen. Sii­tä alkaen he alkoi­vat roh­keas­ta julis­taa ilo­sa­no­maa Jee­suk­ses­ta kai­kil­le kan­soil­le.

Pyhän Hen­ki on meil­le vai­kea ymmär­tää. Useil­le se mer­kit­see, että nyt men­nään hen­ki­maa­il­man puo­lel­le, eikä sin­ne asti tun­nu ymmär­rys riit­tä­vän. Vai onko se sit­ten­kään aivan näin. Onhan hen­ki meil­le tut­tu arjen kes­kel­tä. Hyvä hen­ki saa pal­jon hyvää aikaa työ­pai­kol­la, jouk­kueis­sa ja kodeis­sa ja oikeas­taan kaik­kial­la mis­sä ihmi­set teke­vät yhdes­sä asiois­ta. Hyvä hen­ki takaa sen, että kaik­ki sujuu.

Pyhäs­sä Hen­ges­sä on oikeas­taan kysy­mys samas­ta. Pyhä Hen­ki saa asiat koh­dal­leen ihmi­sen elä­mäs­sä. Pyhä Hen­ki antaa uskon, roh­kai­see, loh­dut­taa ja opet­taa. Pyhän Hen­gen lah­jo­ja ovat rak­kaus, ilo, rau­ha, kär­si­väl­li­syys, ystä­väl­li­syys, hyvyys, uskol­li­suus, lem­peys ja itse­hil­lin­tä. Täl­lai­sia asioi­ta me kaik­ki toi­voi­sim­me omaan elä­määm­me. Ei ihme, että jo vuo­si­sa­to­ja kris­ti­tyt ovat rukoil­leet. ”Tule Pyhä Hen­ki tän­ne, las­keu­du tai­vaas­ta alas mei­dän sydä­mis­säm­me Kris­tus­ta kir­kas­ta­maan. Tule köy­häin apu, tule lah­jain anta­ja, tule sie­lun kirk­kaus, sinä paras loh­dut­ta­ja, sie­lun hyvä vie­ras ja suloi­nen läm­pö.”

Avat­kaam­me sydä­mem­me Pyhän Hen­gen työl­le.

Tapa­ni Ruot­sa­lai­nen, Iin seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra