Aku Kan­ni­nen vil­lit­si ylei­sön Rysäl­lä

Aku Kanninen (oik.) oli Rysän Rumblen yleisön suursuosikki. (Kuva: Riikka Lantto)

Iin Rysäl­lä lau­an­tai-ilta­na isket­ty vuo­den toi­nen ammat­ti­lai­sil­ta jat­koi sii­tä mihin maa­lis­kuus­sa jää­tiin. Tuvan täy­si ylei­sö sai näh­dä täl­lä ker­taa nel­jä kovaa ammat­ti­lais­tais­toa, jois­ta perä­ti kol­me päät­tyi ennen aiko­jaan.

Illan ainoas­sa täy­siai­kai­ses­sa kamp­pai­lus­sa nais­ten kär­päs­sar­jan (51 kg) Euroo­pan kak­ko­nen Lot­ta Loik­ka­nen sai vakuut­ta­van pis­te­voi­ton Ukrai­nan koke­nees­ta Oksa­na Roma­no­vas­ta ja jat­kaa puh­taal­la lis­tal­la (6–0) koh­ti jou­lu­kuis­ta MM-otte­lua Sak­sas­sa.

Illan otte­lut ava­si alem­mas­sa ras­kaan­sar­jas­sa (91 kg) Jär­ven­pään vasu­ri Samu­li Kärk­käi­nen, joka tyr­mä­si toi­ses­sa eräs­sä Lat­vian Mak­sims Ogurcov­sin. Vakuut­ta­val­la voi­tol­la raa­mi­kas jär­ven­pää­läi­nen siir­si puh­taan otte­lu­lis­tan­sa nyt kym­me­neen voi­tet­tuun kamp­pai­luun.

Oulu­lai­sen Ant­ti Auno­lan, 33, debyyt­tiot­te­lu oli lyhyt ja täyn­nä draa­maa. Nimen­sä mukai­ses­ti Lat­vian Agris (Put­ra­se­vics) oli aggres­sii­vi­nen ensi sekun­neis­ta. Mie­hen kädet kävi­vät, suo­ras­taan viu­hui­vat, vaa­ral­li­ses­ti, kun­nes jalat luis­ti­vat alta ja mies meni räh­mäl­leen. Uusi ryn­nis­tys taas päät­tyi Ant­ti Auno­lan yhteen aino­aan pom­miin, joka jät­ti lat­via­lai­sen hauk­ko­maan hap­pea kan­vee­sil­le. Eli alle minuu­tis­sa (0.50) tapah­tui Rysäl­lä enem­män kuin Hämees­sä viik­koon.

“Aku”, kai­kui Rysäl­lä

Illan pää­ot­te­lus­ta tuli­kin todel­li­nen pää­ot­te­lu. Hyvä­raa­mi­nen lat­via­lai­nen Arturs Petu­hovs oli päät­tä­nyt pan­na nuo­ren iiläi­sen kuriin ja nuh­tee­seen, mut­ta Aku Kan­ni­nen oli tois­ta miel­tä. Vie­lä ensi erä men­tiin tasa­tah­tiin, mut­ta toi­ses­sa nuo­ri iiläi­nen syt­tyi kul­ma­ti­lan­tees­sa ja lopu­ton mou­ka­ri­sar­ja pudot­ti lat­via­lai­sen istual­leen kul­maan. Haa­ra-asen­nos­sa nuok­kuen Petu­hovs kuun­te­li kehä­tuo­ma­ri Erk­ki Mero­sen luvut täy­teen kym­me­neen ja Rysäl­lä oli juh­lat val­miit. ”Aku, Aku, Aku”, kai­kui ryt­mik­kääs­ti salis­sa vie­lä pit­kään.

Otte­lui­den jäl­keen suo­ma­lais­ten puku­huo­nees­sa oli luon­nol­li­ses­ti tyy­ty­väis­tä väkeä. Nopeas­ti ja voi­tok­kaas­ti deby­toi­nut Ant­ti Auno­la pai­ne­li hie­man tur­von­nut­ta pos­ki­pää­tään.

– Ei täl­lai­nen rokah­tu­ma mitään hait­taa. Antaa vain lisää uskot­ta­vuut­ta, kun työs­tä jäi sen­tään jäl­ki.

Tyy­ty­väi­nen oli myös ylei­sön suur­suo­si­kik­si nous­sut Aku Kan­ni­nen.

– Tun­sin jo puku­huo­nees­ta läh­ties­sä, että täs­tä tulee hyvä ilta. Oli upe­aa saa­da iskut liik­keel­le ren­nos­ti ja kovaa. Kun­to ei hor­ju­nut yhtään, vaik­ka kave­rin vauh­ti oli alus­ta asti kova.

Otte­lu­tu­le­vai­suu­des­taan Aku Kan­ni­nen raot­ti hie­man.

– Seu­raa­vak­si on tar­koi­tus siir­tyä kuusie­räi­siin kamp­pai­lui­hin. Ehkä seu­raa­va otte­lu voi­si olla taas mui­den jär­jes­tä­mäs­sä illas­sa. Mut­ta tot­ta kai ensi vuo­den puo­lel­la pala­taan takai­sin koti­ke­hään tais­te­le­maan ja koti­jouk­ko­ja viih­dyt­tä­mään. Tääl­lä Rysäl­lä on aina upea fii­lis otel­la.