Ter­veys­ko­lum­ni: Kaar­na poh­jas­sa?

Kaar­na poh­jas­sa? Tätä kir­joit­taes­sa hiih­to­kausi on lop­pu­näy­tök­ses­sään. Mie­les­tä­ni kaik­ki muu elä­mäs­sä pait­si hiih­to on tur­haa – hiih­tä­mi­nen on käsit­tääk­se­ni ihmi­sen paras­ta aikaa. Hel­pos­ti voi­nee hiih­tä­mä­tön­kin kuvi­tel­la hiih­don vauh­dik­kaan hur­man: vaik­kei vauh­ti aja­tuk­sia nopeam­paa oli­si­kaan, pie­nen män­nyn kaar­nan taker­tu­mi­nen suk­sen poh­jaan pysäyt­tää suju­van­kin met­sän hal­ki vii­let­tä­vän hiih­te­li­jän mat­kan kuin sei­nään. Kaa­duit tai et, tun­net nopean voi­mak­kaan…

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa luke­mis­ta?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus