Vaa­li­kausi alkaa olla koh­ta lopuil­laan. On aika arvioi­da, mis­sä asiois­sa olem­me onnis­tu­neet.

“Tark­kai­li­jal­le”. Lue­pa se “koi­ran kuo­le­ma” -teks­ta­ri tar­kem­min. Sii­nä lukee, että Evi­ra teki ruu­mii­na­vauk­sen ja sii­nä ilme­ni, että koi­ra oli saa­nut kovan iskun nis­kaan. Evi­ra ei otta­nut kan­taa sii­hen, että mikä tai kuka sen on teh­nyt. Minä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kysyin sii­nä, että mil­lai­nen hen­ki­lö tekee täl­lais­ta. Sinul­la var­maan on parem­paa tie­toa sii­tä, mikä tai kuka tekee täl­lais­ta. Älä vää­ris­te­le teks­tiä. Pyy­dän että vas­taat tähän.Jou­ko

”Opet­ta­jat muut­ta­vat maa­il­maa yksi lap­si ker­ral­laan.” Sain täl­lai­sel­la teks­til­lä varus­te­tun jää­kaap­pi­mag­nee­tin lah­jak­si ystä­väl­tä­ni muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Teks­ti pis­ti ajat­te­le­maan. Opet­ta­ja­na olen todel­la­kin pal­jon var­ti­ja­na. Jokai­nen lap­si on yksi­lö joka kai­paa hen­ki­lö­koh­tais­ta huo­mio­ta, tukea ja aikui­sen ohjaus­ta. Joil­le­kin lap­sil­le se ainoa kan­nus­ta­va, kas­vat­ta­va ja ohjaa­va aikui­nen on opet­ta­ja, opet­ta­ja, jol­la saat­taa näi­tä ohjat­ta­via yksi­löi­tä olla ryh­mäs­sään jopa kol­me­kym­men­tä. Ei ole ihme, jos opet­ta­ja kokee het­kit­täin riit­tä­mät­tö­myy­den tun­net­ta. Jokai­nen var­mas­ti ymmär­tää, että ei ole lap­sen etu tais­tel­la aikui­sen huo­mios­ta kym­me­nien mui­den oppi­lai­den kans­sa. Pie­nem­pi ryh­mä oli­si parem­pi.