Rent­ta­he­lek­ku: Eipä hät­täil­lä

Kevät­tä rin­nas­sa, läm­pe­nee. Vih­doin­kin aurin­koi­sia kevään säi­tä! Alkaa­pa olla pian päl­viä piha­nur­mil­la. Ei kun hara­vat terä­väk­si! Risut ja syk­syn leh­ti­sa­to alka­vat siir­tyä pik­ku­hil­jaa pel­lon kat­teek­si. Hara­voi­ja on innois­saan. Kevät­tä molem­mis­sa rin­nois­sa! Kesä nur­kan taka­na. Hänel­lä uusi leveä­la­pai­nen raap­pa. Oikea piha­hir­mu! — Siis se hara­va!!

Häly­tys mök­ki­seu­dul­ta: tul­va uhkaa jär­vel­lä, kant­sii olla saa­pu­vil­la! Hara­va lii­tu­riin ja hom­maa­maan papal­le hoi­ta­ja­si­jai­nen. Jär­jes­tyy. Ei kun saap­paat jal­kaan, auton keu­la mök­ki­kun­taa koh­ti ja menok­si. Jän­ni­tys värei­li lähes käsin­kos­ke­tel­ta­va­na autos­sa, kun alet­tiin olla peril­lä. Lun­ta oli vie­lä niin pal­jon, että kävel­len piti mök­ki­tie tait­taa. Jär­vel­lä vedet vie­lä hal­lin­nas­sa. Nousus­sa kui­ten­kin sil­min­näh­den. Tulo­kah­vien jäl­keen suun­ni­tel­tiin työn­ja­ko: hal­li­tus juok­sut­taa kot­ti­kär­ryl­lä pui­ta mökin alta kuis­tin eteen ja minä ladon ne kuis­til­le. Hom­ma toi­mi. Istah­det­tiin välil­lä puhal­ta­maan ja kui­vaa kurk­kua kas­te­le­maan. Ja taas kär­ryt käyn­tiin. Jalat pysyi­vät kui­vi­na, mut­ta pusa­kat eivät. Kas­tui­vat, hies­tä!

Jär­veen oli auen­nut kak­si väy­lää, jois­sa vesi vir­ta­si pyör­tei­nä alem­paan jär­veen, joka myös osin vie­lä jää­peit­tei­nen. Sik­si riit­tä­mä­tön vir­ran­juok­su nos­tat­ti jär­vem­me veden­pin­taa hil­jal­leen. Huo­kas­tiin, kun kaik­ki tur­va­toi­met saa­tiin teh­tyä. Sit­ten voi­tiin­kin iloi­ta koti­jär­vel­le saa­pu­neis­ta jout­se­nis­ta ja kil­van viser­tä­vis­tä ja len­tää lehah­te­le­vis­ta väs­tä­rä­keis­tä! Ennen kotiin läh­töä käy­tiin hels­saa­mas­sa naa­pu­ri­mök­ki­läis­tä, Paa­vo-ystä­vää. Hänel­lä veneen pesu ja maa­laus työn alla. Kyl­lä täs­tä kesä tulee!

Alkuil­las­ta ajel­tiin kotiin. Mök­ki jäi odot­te­le­maan tul­van väis­ty­mis­tä, kesää ja mei­tä. Radios­ta kuun­nel­tiin musiik­kia ja suun­ni­tel­tiin jo kesää. Uutis­kat­saus ker­toi ennus­tus­ta vap­pusääs­tä. Yllät­tä­vän kyl­mä sää­rin­ta­ma Suo­meen Vapuk­si! Ei pidä paik­kaan­sa, jupis­tiin. Että­kö jää­te­lön syö­jil­lä kädet palel­tuu, ennen kuin töt­te­rö on syö­ty? Ei ne ennus­ta­jat mit­tään tii­jä, vie­lä­kin jupis­tiin. Mut­ta, ikä­vä kyl­lä ne tie­si. Vap­pusää oli kolea!

Ja mitä oli tulos­sa? Tuli lumi­sa­det­ta. Suo­mi peit­tyi puh­taa­seen val­ke­aan lumi­vaip­paan. Ei auta. Kesä­ren­kail­la lii­rail­tiin ojiin, tois­ten auto­jen perään ja kuka min­ne­kin. Niin peit­tyi­vät päl­vet pihoil­la, hara­vat ja kär­rit vie­tiin lii­te­riin. Alkoi kevään odo­tus uudel­leen, alus­ta. Olis­ko­han sit­ten, vähän niin­kuin hyvi­tyk­se­nä, tule­va kesä entis­tä ehom­pi, läm­min ja lume­ton?

Ensim­mäi­nen kevään kah­vi­ret­ki meren­ran­taan, Vapun jäl­keen. Kun sitä läm­pöä niin kohol­la kou­rin odot­taa, ei mal­ta pir­tis­sä pysyä. Tal­vi­kamp­peis­sa, autos­sa, lumi­sel­la ran­nal­la, avoi­mel­le lah­del­le tui­jo­tel­len. Sin­ne, mis­tä läm­min­ten tuul­ten odo­tel­laan puhal­ta­van, iso hal­li­tus ja pik­ku­nen akan­käp­pä­nä hai­kei­na lähe­täm­mä kesä­toi­vei­ta. Kah­vi mais­tuu autos­sa. “Eipä hät­täil­lä sen kesän kans­sa. Se on muu­toin pian syk­sy”, san­noo pap­pa.

Rent­ta­he­lek­ku