Ruo­ka ja rahat eivät rii­tä

Mik­si meil­le ei tar­jo­ta mah­dol­li­suut­ta hyvään, mauk­kaa­seen ja muka­vaan ruo­kai­luun?

Kun käve­len tun­nil­ta näl­käi­se­nä ja janoi­se­na ruo­kai­luun, suu­rin osa on siel­lä jo jonot­ta­mas­sa. Kun on minun vuo­ro­ni, astiat ovat lop­pu­neet ja ruu­at on syö­ty. Jou­dun odot­ta­maan usei­ta minuut­te­ja että saan haa­ru­koi­ta ja veit­siä mil­lä syö­dä. Kun pää­sen otta­maaan lase­ja, nekin ovat lop­pu. Seu­raa­vak­si olen otta­mas­sa lei­pää. Kes­ki­viik­koi­sin on saa­ta­vil­la neliö­ries­kaa, mut­ta nenä­ni edes­tä vie­dään vii­mei­nen pala­nen ries­kaa koko kou­lus­ta. Odo­tan peh­me­ää lei­pää, kun ei joka päi­vä tee mie­li syö­dä näk­ki­lei­pää. Salaat­tia kyl­lä riit­tää, mut­ta kas­ti­ket­ta ei. Ruo­kaa­kin on, kun on pahaa ruo­kaa, jota kukaan ei haluai­si syö­dä, mut­ta kun on hyvää ruo­kaa, sitä rajoi­te­taan ja jää näl­kä. Vesias­tiat ovat aina tyh­ji­nä ja mai­to­kin on lop­pu. Nykyi­set keit­tä­jät­kin näyt­tä­vät epä­hy­gie­ni­sil­tä. Ei oikein tee mie­li syö­dä.

Jos ihmis­ten vero­ra­hat käy­tet­täi­siin kun­non kou­lu­ruo­kaan eikä mihin­kään tur­hiin asioi­hin, kou­lu­lai­set ehkä viih­tyi­si­vät­kin kou­lus­sa.

Tie oppi­laan sydä­meen käy vat­san kaut­ta, mut­ta mis­sä oppi­las käy, jos luvat­tu­ja raken­nuk­sia ei raken­ne­ta? Lii­an monet kou­lu­lai­set jou­tu­vat opis­ke­le­maan home- ja sisäil­maon­gel­mai­sis­sa kou­luis­sa. Uusia hie­no­ja moni­toi­mi­ta­lo­ja on luvat­tu, mut­ta nii­tä ei näy mis­sään! Eikö oli­si tär­keäm­pää taa­ta lap­sil­le parem­pi tule­vai­suus, kuin ohi­tus­kais­ta kär­si­mät­tö­mil­le aikui­sil­le?

Monet lap­set sai­ras­tu­vat vaka­vas­ti ongel­ma­kou­luis­sa. Hei­dän pitäi­si vaih­taa kou­lua, mut­ta suu­rin osa on jo täyn­nä. Val­tio ei tee mitään home­kou­lu­jen kun­nos­ta­mi­sen eteen. Kaik­ki rahat mene­vät ihmi­sil­le, jot­ka ovat lii­an lais­ko­ja hank­kiak­seen töi­tä ja näin ollen elä­vät val­tion kuk­ka­rol­la.

Las­ten ter­veys ja kes­kit­ty­mi­nen para­ni­si­vat uusis­sa, raik­kais­sa tilois­sa. He suo­ras­taan ryn­täi­si­vät väli­tun­ti­sin pihoil­le uusien lait­tei­den luo, eivät­kä jäi­si ves­soi­hin odot­ta­maan, jot­ta väli­tun­ti lop­pui­si. Kun väli­tun­nit vie­te­tään pihal­la leik­kien, tun­neil­le­kin jak­saa reip­paas­ti men­nä. Kou­lu­ruo­ka­kin mais­tui­si, kun ener­gi­aa on kulu­nut päi­vän aika­na. Aamul­la kaik­ki jak­sai­si­vat herä­tä ajois­sa, kun he innois­saan odot­tai­si­vat kou­luun pää­syä.

Rahat pitäi­si käyt­tää las­ten tule­vai­suu­den eteen!

Mona Vesa­la ja Made­lei­ne Hil­tu­nen, Jää­li