Mie­li­pi­de: Kiusaa­mi­nen huo­les­tut­taa

Käve­len pysä­kil­le ja kuu­len huu­to­ja, hauk­ku­mis­ta. Koe­tan pidät­tää itkua, mut­ta enää en jak­sa. Juok­sen takai­sin kou­lul­le niin lujaa kuin pää­sen ja vih­doin opet­ta­jat saa­vat tie­tää.
Kiusaa­mi­nen on lii­an yleis­tä. Kou­luis­sa sitä on pal­jon esi­mer­kik­si: ulko­näön, vakaa­muk­sen tai jon­kun muun pie­nen­kin syyn takia. Kiusaa­mi­nen saat­taa alkaa pie­nel­lä hauk­ku­mi­sel­la ja pai­sua isom­mak­si ja vaka­vam­mak­si. Kiusat­tu voi näyt­täy­tyä kiusaa­jil­le vah­va­na, mut­ta todel­li­suus on jotain aivan muu­ta.

Kiusaa­ja ei vält­tä­mät­tä huo­maa kiusaa­van­sa, mut­ta jos kiusat­tu kokee hauk­ku­mi­sen tai muun, mitä kuu­lee, tai saa kokea sitä fyy­si­ses­ti, sil­loin se on kiusaa­mis­ta. Sil­loin se on men­nyt jo lii­an pit­käl­le ja pitäi­si saa­da lop­pu­maan. Kiusaa­ja luul­ta­vas­ti saa hyvä­no­lon tun­teen sii­tä, että saa sanoa ikä­viä asioi­ta ääneen ja saa oman pahan olon­sa sen avul­la puret­tua johon­kin.

Toi­voi­sin todel­la, että kaik­ki, jot­ka näke­vät kiusaa­mis­ta puut­tui­si­vat sii­hen heti, eivät­kä läh­ti­si mukaan eikä kan­na­ta olla hil­jai­nen hyväk­sy­jä. Jos itse ei uskal­la men­nä väliin, voi sii­tä sanoa jol­le­kin van­hem­mal­le Jos näkee kiusaa­mis­ta voi kerä­tä ison poru­kan lähel­lä oli­jois­ta ja men­nä poru­kas­sa koet­taa saa­da se lop­pu­maan. Voit kysyä kiusaa­jal­ta esi­mer­kik­si onko hän miet­ti­nyt, mil­tä kiusa­tus­ta tun­tuu tai haluai­si­ko hän itse olla kiusa­tun ase­mas­sa.

Vaik­ka kaik­kien empa­tia­ky­ky ei ole hyvä, kan­nat­tai­si jokai­sen yrit­tää edes miet­tiä omal­le koh­dal­le kiusa­tun tilan­teen. Kukaan ei var­mas­ti halua omaa elä­mään­sä pilal­le sen takia, kun jos­kus on ollut kiusat­tu­na. Mik­si siis teh­dä tai aiheut­taa se toi­sel­le?

En usko, että kiusaa­mi­sen lopet­ta­mi­nen tuli­si ole­maan help­poa, mut­ta kou­luis­sa pitäi­si puhua kiusaa­mi­ses­ta enem­män. Vaik­ka opet­ta­jat ja muu hen­ki­lö­kun­ta sii­tä puhui­si­vat, pitäi­si mie­les­tä­ni nuo­ria saa­da puhu­maan omis­ta koke­muk­sis­taan. Jos oma­ni­käi­set puhui­si­vat esi­mer­kik­si kou­lun edes­sä, voi­si se ava­ta mui­den­kin nuo­rien sil­miä kiusaa­mi­sen ja sen vaka­vuu­den suh­teen.

Uskon monien kiusa­tuk­si tul­lei­den halua­van­sa edis­tää kiusaa­mi­sen vähe­ne­mis­tä, mut­ta kei­no­ja ei hir­veän monia ole. Eikö siis oli­si aika kou­luis­sa yhdis­tää voi­mat ja yrit­tää saa­da nuo­ret puhu­maan toi­sil­le ja mah­dol­li­ses­ti suu­rem­mal­le­kin ylei­söl­le kiusaa­mi­ses­ta ja sen seu­rauk­sis­ta?

Enem­män huo­mio­ta
kiusaa­mi­seen

Tämä mie­li­pi­de­kir­joi­tus on syn­ty­nyt osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä mediayh­teis­työ­tä