Estää­kö ase­di­rek­tii­vi­muu­tos aseen saa­mi­sen?

7. mar­ras­kuu­ta 2007 Joke­lan kou­lus­sa tapah­tui aseel­li­nen hyök­käys Pek­ka-Eric Auvi­sen toi­mes­ta. Kel­lo 11.42 Pek­ka-Eric Auvi­nen alkoi ampua 22-kalii­pe­ri­sel­la pis­too­lil­la kou­lun sisä­ti­lois­sa ja sur­ma­si yhdek­sän hen­ki­löä. Ampu­ja meneh­tyi Töö­lön sai­raa­las­sa itse aiheut­ta­miin­sa vam­moi­hin. 12 hen­ki­löä haa­voit­tui seka­sor­ros­sa muun muas­sa pae­tes­saan ampu­jaa ikku­noi­den kaut­ta.

Auvi­nen oli hank­ki­nut Hel­sin­gis­sä toi­mi­van kau­pal­li­sen ampu­ma­ra­dan jäsen­kor­tin, jon­ka hän esit­ti polii­sil­le osoit­taak­seen har­ras­ta­van­sa ammun­taa hank­kies­saan ampu­ma-ase­lu­paa. Hän aluk­si haki lupaa 9mm pis­too­liin, mut­ta polii­si myön­si hänel­le luvan parem­min aloit­te­li­jal­le sopi­vaan 22-LR-kalii­pe­ri­seen pie­nois­pis­too­liin. Aseen saa­mi­nen oli lähes itses­tään­sel­vää, sil­lä Pek­ka-Ericil­lä ei ollut rikol­lis­ta taus­taa.

Joke­lan kou­lusur­mat koh­dis­ti­vat huo­mio­ta Suo­men ase­lain­sää­dän­töön. Vapaa­mie­li­sek­si kuvail­tua lain­sää­dän­töä, asei­den suur­ta mää­rää, help­poa ase­lu­paa ja alhais­ta saa­mi­si­kää pidet­tiin osa­syy­nä sur­maan. Jopa kaik­kien asei­den kiel­tä­mis­tä vaa­dit­tiin.

9. mar­ras­kuu­ta hal­li­tus päät­ti myön­tyä Euroo­pan unio­nin ampu­ma-ase­di­rek­tii­vin muut­ta­mi­seen. Sen mukaan alai­käi­set eivät enää sai­si lupaa omaan asee­seen eivät­kä ampua muu­toin kuin ampu­ma-ase­lu­pa­kir­jan omis­ta­van aikui­sen hen­ki­lön val­von­nas­sa. Aiem­man direk­tii­vin mukaan Suo­mes­sa omaan asee­seen sai hakea lupaa 15-vuo­ti­aa­na van­hem­man suos­tu­muk­sel­la.

Käy­tän­nös­sä ase­di­rek­tii­vin muut­ta­mi­nen ei estä kou­lusur­mien kal­tai­sia tapah­tu­mia, mut­ta moni­mut­kais­taa aseen han­kin­ta­pro­ses­sia. Aseen siis kui­ten­kin saa, ja sil­lä voi käy­tän­nös­sä teh­dä mitä tahan­sa.

Pek­ka-Eric Auvi­nen kär­si kou­lu­kiusaa­mi­ses­ta, lie­väs­tä paniik­ki­häi­riös­tä ja yksi­näi­syy­des­tä, jot­ka vai­kut­ti­vat voi­mak­kaas­ti hir­mu­teon tekoon. Tapaus herät­ti vah­vaa kes­kus­te­lua nuor­ten hyvin­voin­nis­ta. Nuo­ria tulee kuun­nel­la, ja hei­dän ongel­man­sa on otet­ta­va vaka­vas­ti. Ennen kaik­kea, nuor­ten mie­len­ter­vey­son­gel­miin pitää puut­tua ajois­sa.

Lee­vi Aho ja Ella-Noo­ra Han­he­la
Hau­ki­pu­das