Päät­tä­jäl­tä: Yhdes­sä eteen­päin

Kesä­lo­ma­kausi alkaa olla lop­pusuo­ral­la ja lomat useim­mal­la on lop­pu­neet tai aina­kin lop­pusuo­ral­la. Kou­lut alka­vat lähi­päi­vi­nä, oppi­lai­den ja opis­ke­li­joi­den työt siis alka­vat. Toi­vot­ta­vas­ti olem­me kaik­ki ren­tou­tu­neet ja naut­ti­neet sekä kerän­neet voi­mia tule­vaa vuot­ta var­ten, kukin tahoil­laan, mökil­lä, ystä­vien paris­sa, per­heen kans­sa, suku­juh­lil­la, tal­kois­sa kuka mis­sä­kin. Nyt kun lomien jäl­keen aloit­te­lem­me töi­täm­me, niin van­hem­mat kuin oppi­laat ja opis­ke­li­jat, on syy­tä vil­kais­ta perä­pei­liin eli men­neen luku­vuo­den saa­vu­tuk­sia. Voi­tai­siin­ko ken­ties jotain teh­dä toi­sin? Oli­si­ko jotain paran­net­ta­vaa? Vai onko edes syy­tä teh­dä mitään toi­sin?

Tam­mi­kuus­sa kir­joit­ta­mas­sa­ni kolum­nis­sa Rak­kaus on rajo­ja, kir­joi­tin digi­taa­li­suu­den tuo­mis­ta muu­tok­sis­ta kou­lu­maa­il­mas­sa, hal­lit­se­mat­to­mas­ta kän­ny­kän­käy­tös­tä, pelaa­mi­ses­ta ja nii­den mah­dol­li­ses­ti tuo­mis­ta hai­tois­ta. Myös kou­lun ja kodin yhteis­työ­tä ja roo­le­ja käsit­te­lin jo sil­loin.

Kou­lu­tus jär­jes­tel­mäm­me on maa­il­man laa­jui­ses­ti­kin tar­kas­tel­tu­na hyvä, vaik­ka paran­net­ta­vaa­kin aina löy­tyy. Opi­nah­jois­sam­me on ammat­ti­tai­toi­nen ja ahke­ra väki aut­ta­mas­sa oppi­mi­sen ja sivis­ty­mi­sen tiel­lä, unoh­ta­mat­ta ter­vey­den- ja ruo­ka­huol­lon sekä puh­taa­na­pi­don ammat­ti­lais­ten mer­ki­tys­tä.

Ris­to Päk­ki­lä.

Puit­teet oppi­mi­sel­le siis ovat pää­sään­töi­ses­ti hyvät, oli­pa kyse aloit­ta­vas­ta esi­kou­lu­lai­ses­ta, ysi­luok­ka­lai­ses­ta, lukio­lai­ses­ta tai ammat­ti­kou­lu­lai­ses­ta. Tie­däm­me myös, että kaik­ki eivät saa tai halua perus­kou­lun jäl­keen jat­ko-opis­ke­lu paik­kaa tai eivät val­mis­tu ammat­ti­kou­lus­ta tai val­mis­tu­mi­nen vii­väs­tyy. Syi­tä voi olla monen­lai­sia. Vält­tä­mät­tä ei voi­da syyl­lis­tää kou­lun tai oppi­lai­tok­sen väkeä jos oppi­las tai opis­ke­li­ja ei opi tai sisäis­tä kaik­kia asioi­ta. Syi­tä voi olla monia. Opi­nah­jo­jem­me ammat­ti­tai­toi­nen hen­ki­lö­kun­ta var­mas­ti ohjaa, opet­taa, aut­taa ja etsii rat­kai­su­ja oppi­lai­den ja opis­ke­li­joi­den par­haak­si, mut­ta halu­aa­ko oppi­las tai opis­ke­li­ja kuun­nel­la tai ottaa vas­taan mitä hänel­le ope­te­taan tai ehdo­te­taan. Onko oppi­las tai opis­ke­li­ja pai­kal­la mut­ta ei läs­nä sii­nä het­kes­sä vaan jos­sain muus­sa aja­tuk­si­neen. Uskon, että kodil­la on suu­ri mer­ki­tys nuo­ren kehit­ty­mi­sen, oppi­mi­sen ja käyt­täy­ty­mi­sen mal­li­na.

Näin töi­den alkaes­sa ollaan yhdes­sä kiin­nos­tu­nei­ta myös nuor­ten, oppi­lai­den ja opis­ke­li­joi­den asiois­ta, kul­ke­mi­sis­ta, teke­mi­sis­tä, teke­mät­tä jät­tä­mi­sis­tä ja myös opin­nois­ta.

Vie­dään ja vaa­li­taan yhdes­sä eteen­päin tär­kein­tä pää­omaam­me oppi­mis­ta. Lap­sis­sa ja nuo­ris­sa on tule­vai­suus. Huo­leh­di­taan ja väli­te­tään heis­tä, jot­ta he ja kan­sa­kun­tam­me menes­tyi­si myös tule­vai­suu­des­sa.

Ris­to Päk­ki­lä

Oulun val­tuus­ton jäsen

Kes­kus­ta