Voi­daan hyvin: Omis­ta asiois­ta päät­tä­mi­nen on myös muis­ti­sai­rai­den oikeus

Mira Kurt­ti­la.

Anne Kaat­ta­ri.

Van­ha­na­kin on olta­va mah­dol­li­suus osal­lis­tua omien kyky­jen ja voi­ma­va­ro­jen mukaan oman arjen toi­min­taan sekä itse­ään kos­ke­viin pää­tök­siin. Itse­mää­rää­mi­soi­keus on sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon joh­ta­va peri­aa­te. Peri­aa­te koros­taa vapaa­eh­toi­suut­ta hoi­toon tai asiak­kaak­si hakeu­tu­mi­ses­sa sekä eri­lai­siin hoi­to- tai mui­hin toi­men­pi­tei­siin suos­tu­mi­ses­sa. Itse­mää­rää­mi­soi­keus tar­koit­taa asiak­kaan oikeut­ta osal­lis­tua itse­ään kos­ke­vaan pää­tök­sen­te­koon. Ter­vey­teen koh­dis­tu­va toi­men­pi­de voi­daan suo­rit­taa vain, jos ihmi­nen on anta­nut sii­hen suos­tu­muk­sen vapaas­ta tah­dos­taan ja tie­toi­se­na kai­kis­ta asi­aan vai­kut­ta­vis­ta sei­kois­ta.

Pyr­ki­mys sii­hen, että voi itse vai­kut­taa ja mää­rä­tä omaan elä­mään­sä liit­ty­vis­tä asiois­ta, on kes­kei­nen ihmis­tä moti­voi­va teki­jä. Hyvin­voin­nin kan­nal­ta on tär­ke­ää, että ihmi­nen uskoo omiin vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­siin­sa. Jos ihmi­nen kokee, ettei hänel­lä ole kei­no­ja vai­kut­taa sii­hen mitä itsel­le tapah­tuu, hän ei voi hyvin. Ongel­ma­na voi olla, ettei ihmi­nen kyke­ne ilmai­se­maan itse­ään niin että muut ymmär­täi­si­vät tai hän ei ymmär­rä mui­ta. Ihmi­nen ei vält­tä­mät­tä myös­kään ymmär­rä, mitä ympä­ril­lä tapah­tuu ja mik­si.

Myös jokai­sel­la muis­ti­sai­raal­la ihmi­sel­lä on oikeus itse­mää­rää­mi­seen, sil­lä muis­ti­sai­ras voi kye­tä päte­väl­lä taval­la teke­mään itse­ään kos­ke­via pää­tök­siä. Niin kau­an kuin hän kyke­nee itse päät­tä­mään omis­ta asiois­taan, hänen teke­mäl­leen rat­kai­sul­le on annet­ta­va etusi­ja lail­li­sen edus­ta­jan tai muun lähei­sen mie­li­pi­teen ase­mas­ta. Asiak­kaal­la voi olla kyky ja oikeus päät­tää hoi­dos­taan, vaik­kei hän oli­si enää kel­poi­nen hoi­ta­maan esi­mer­kik­si talou­del­li­sia asioi­taan.

Muis­ti­sai­ras van­hus ei ken­ties enää ole orien­toi­tu­nut paik­kaan eikä oikein aikaan­kaan, mut­ta sil­ti edel­leen naut­tii lau­la­mi­ses­ta, jota on ikän­sä har­ras­ta­nut, eikä edel­leen­kään halua kutoa suk­kaa, kos­ka käsi­työ­tun­nit oli­vat hänel­le jo kan­sa­kou­lus­sa silk­kaa pai­na­jais­ta. Tie­tää­kö kukaan hänen men­nei­syy­des­tään? Onko kukaan vai­vau­tu­nut otta­maan sel­vää? Ihan lii­an vähän edel­leen­kin tie­däm­me hoi­ta­mis­tam­me van­huk­sis­ta, hei­dän elä­män­ta­ri­nois­taan ja miel­ty­myk­sis­tään ja lii­an har­voin pysäh­dym­me kysy­mään hei­dän omia mie­li­pi­tei­tään tai näke­myk­si­ään. Edes niis­tä asiois­ta, jot­ka kos­ket­ta­vat suo­raan van­huk­sia itse­ään.

Ter­vee­nä ilmais­tun tah­don ole­mas­sao­lo esi­mer­kik­si hoi­to­tah­toon, hoi­to­tes­ta­ment­tiin tai elä­män­laa­tu­tes­ta­ment­tiin kir­jat­tu­na aut­taa tilan­teis­sa, jois­sa poti­laan tah­toa on muu­toin vai­ke­aa saa­da sel­vil­le poti­laan voin­nin hei­ken­nyt­tyä. Tämä omaeh­toi­nen toi­min­ta­ky­vyn heik­ke­ne­mi­sen enna­koin­ti oli­si poti­laan edun mukais­ta, kun hoi­to­lin­jauk­sis­ta voi­tai­siin kes­kus­tel­la sil­loin, kun poti­las voi vie­lä ottaa kan­taa pää­tök­siin. Vakaas­ti ja päte­väs­ti teh­tyä hoi­to­tah­toa on kun­nioi­tet­ta­va eikä poti­las­ta saa hoi­taa hänen tah­to­aan vas­taan. Hoi­to­tah­toa pide­tään­kin nyky­ään kiis­tat­ta hyvä­nä kei­no­na toteut­taa poti­laan itse­mää­rää­mi­soi­keut­ta.

Oulun­kaa­ren van­hus­pal­ve­lut
pal­ve­lue­si­mie­het Mira Kurt­ti­la, Vaa­la, ja
Anne Kaat­ta­ri, Uta­jär­vi