Rent­ta­he­lek­ku: Sau­na­muis­to­ja

Että on ihmeel­li­siä tapo­ja tääl­lä Poh­jan peru­koil­la? Turis­tit nau­ra­vat ja kum­mas­te­le­vat, mik­si me suo­ma­lai­set lyöm­me ja huis­kim­me toi­sia puu­nok­sil­la kuu­mas­sa majas­sa. Täl­lai­se­na mat­kai­li­jat ker­to­vat sau­na­ko­ke­muk­si­aan Suo­men mat­kal­ta. Ja me suo­ma­lai­set nau­ram­me turisteille:aika vit­sik­käi­tä nuo ulko­maan elä­vät! Sau­nas­ta moi­sia käsi­tyk­siä.

Syn­ty­mä- puh­dis­tu­mis-ja elä­mäs­tä­pois­tu­mis­paik­ka, näin peri­mä­tie­to meil­le ker­too sau­nan his­to­ri­aa. Eli vit­sit aika vähis­sä sil­loin ennen mui­noin! Nykyi­sin, kuten yllä ker­ron, vit­sit len­tää kil­paa löy­ly­ve­den kans­sa. Puh­dis­tu­mis­rii­tit sal­li­vat hurt­tia huu­mo­ria, kun kiu­as läm­pe­nee nap­pia pai­na­mal­la ja pesu­ve­si vir­taa hanaa vään­tä­mäl­lä.

En ole syn­ty­nyt sau­nas­sa, mut­ta mon­ta pap­paa ja mum­mua olen pori­sut­ta­nut, jot­ka ovat ensi­par­kai­sun pääs­tä­neet sau­nas­sa. Savusau­no­ja oli ylei­ses­ti tuol­loin. Läm­min tila ja puh­das­ta vet­tä sau­na­pa­das­ta. Sii­nä eväät uudel­le elä­mäl­le. Ainoa­na pesey­ty­mis­paik­ka­na maal­la oli ker­ran vii­kos­sa läm­mi­tet­tä­vä sau­na. Vai­na­ja pes­tiin vii­mei­sel­le mat­kal­le sau­nas­sa.

Omat var­hai­sim­mat muis­tot sau­nas­ta koos­tu­vat sau­na­mat­kois­ta, ennen­kuin isä raken­si meil­le oman sau­nan. Mm mum­mu­laan eräs­kin tal­vi­nen sau­na­reis­su teh­tiin. Kel­kan kyy­dis­sä vel­je­ni ja minä vilt­tei­hin kää­rit­tyi­nä. Pime­ää oli ja tai­vas tuhat­täh­ti­nen. Isän ja äidin askel­ten nars­ke pak­ka­sil­las­sa on hata­ra muis­ti­ku­va. Muis­ti­ku­va on muka­va ja mie­lui­nen. Kuin­ka tär­kei­tä koen­kaan mei­dän olleen, että niin her­ras­kai­ses­ti käy­tet­tiin kyl­vys­sä. Var­ta­vas­ten reis­su teh­tiin, että iso­ve­li ja pik­ku-Rent­ta­he­lek­ku sai­vat kyly­pyä!!

Sedäl­tä ja naa­pu­ril­ta tien takaa per­heem­me sai myös kut­su­ja sau­no­maan. Niin läheis­tä ja yhteis­tä elä­mää tör­mäl­lä saim­me elää. Lap­suus oli tur­val­lis­ta kai­kin puo­lin.

Kun saim­me oman sau­nan, vii­kot­tai­nen sau­nail­ta oli per­hees­sä tou­hua täyn­nä. Isä oli töis­sä lau­an­tai­päi­vän ja pir­tis­sä oli äidil­lä viik­ko­sii­vous. Me lap­set osal­lis­tuim­me iän­mu­kai­siin pik­kuas­ka­rei­siin. Sisa­rus­par­ven kas­vaes­sa alkoi huo­leh­ti­mi­nen pie­nem­mis­tä. Äidin apu­na oltiin pik­ku­pii­ka­na ja opit­tiin elä­mää.

Sau­na­pui­den haus­sa pik­ku­ja­lois­ta ja -käsis­tä oli oiva apu isäl­le. Vesien kan­ta­mi­nen oli isän varas­sa. Vet­tä haet­tiin, mil­loin omas­ta kai­vos­ta, mil­loin joes­ta ja tal­vel­la teh­tiin lumes­ta. Sau­na­pa­ta piti olla täpö täyn­nä, että vesi pii­sa­si koko pesue pes­tä ja äidil­le vie­lä pyyk­ki­vet­tä. Oli muka­va kököt­tää isän vie­res­sä, kun isä alkoi sytyt­tää tul­ta uunei­hin. Piti läm­mit­tää kiu­as ja vesi­pa­ta. Naa­maa sii­nä alkoi muka­vas­ti kuu­mot­taa ja sain­pa itse­kin naka­ta pie­nen kali­kan uuniin isän val­von­nas­sa. Pos­ket punai­si­na kipas­tiin välil­lä pirt­tiin.

Kun sau­na alkoi olla kyl­vöt­tä­vis­sä, oli leuh­kaa juos­ta pirt­tiin ja huutaa:”kylypömään!” Äiti lait­te­li han­tuu­kit ja puh­taat vaat­teet val­miik­si sau­nas­ta tuli­joil­le. Tal­vi­sin men­tiin sau­naan han­tuu­kin mut­kas­sa tai isom­mat sau­na­ta­keis­sa. Kesäi­sin juok­si iloi­nen jouk­ko naku­pel­le­jä kil­paa pihan poik­ki sau­naan.

Isä oli aina mei­tä lap­sia pese­mäs­sä ja äiti otti pir­tis­sä vas­taan. Oli lau­teil­la aika kovat pai­kat, jos jou­tui lau­teel­le ulom­mai­sek­si. Piti kes­tää kaik­ki löy­lyt, mitä isä väliin heit­te­li. Vii­mei­se­nä koit­ti armo pääs­tä pes­tä­väk­si! Mut­ta oli­pa iha­na autuus pir­tis­sä, kun äiti puki puh­taat ker­ras­tot ja juot­ti rai­kas­ta mehua. Isän tul­tua sau­nas­ta, äiti meni vii­mei­se­nä. Pik­ku­pyyk­ki oli äidil­lä sau­no­mi­sen ohes­sa pes­tä­vä­nä.

Tal­vi­sin kävim­me lumes­sa pyö­ri­mäs­sä. Voi nii­tä kyl­män­kil­jai­su­ja ja kil­pai­lua, kun kir­mail­tiin kinok­ses­ta sau­naan takai­sin! Kesäi­sin isoim­mat meis­tä kävi­vät joes­sa “viru­tus­len­kil­lä”. Sau­na­ta­kin hel­mat vain hei­lui­vat, kun pyö­ril­lä ajet­tiin mum­mu­lan ran­taan ja takai­sin.

Vih­dat, joi­ta turis­tit puu­nok­sik­si sano­vat, isä teki kesäl­lä tiet­tyyn aikaan koi­vu­nok­sis­ta. Oikea tekoai­ka on tär­keä sik­si, että leh­det pysy­vät vih­dois­sa kovan­kin vih­to­mi­sen aika­na. Rau­dus tai­taa olla peh­mein ja lem­pein koi­vu­la­ji vih­dak­si. Lap­sil­le isä teki pik­ku­vih­dat pik­ku kätö­siin. “Vähän kait viho­tel­tiin”, sanoi esi­koi­se­ni tul­tu­aan papan kans­sa sau­na­reis­sul­ta. Jot­ta eikun edel­leen­kin hak­kaa­maan toi­siam­me puu­nok­sil­la kuu­miin majoi­hin!

Rent­ta­he­lek­ku