Päät­tä­jäl­tä: Parem­paa uut­ta vuot­ta!

Jou­lu on vie­tet­ty ja toi­vot­ta­vas­ti jokai­nen on edes hie­man rau­hoit­tu­nut ja ladan­nut akku­jaan, jos sii­hen on ollut tar­vet­ta.

Vuo­si 2019 tuo tul­les­saan aina­kin vaa­le­ja. Kevääl­lä edus­kun­ta- ja EU-vaa­lit. Syk­syl­lä ehkä maa­kun­ta­vaa­lit. Aika lail­la­han sote- ja maa­kun­ta­uu­dis­tuk­ses­sa tai­taa olla vie­lä auk­ko­ja, joi­hin vas­tauk­sia kai­va­taan. Mut­ta eikö­hän aukot­kin saa­da täy­tet­tyä, kun­han muut vaa­lit on alta käy­ty ja puhu­taan asios­ta niin kuin ne on, eikä sor­ru­ta “poli­ti­koin­tiin”. Uskal­lan väit­tää, että sitä tul­laan näke­mään kevään aika­na. Toki toi­von, että näin ei kävi­si, mut­ta kyl­lä­hän sen vuo­det ovat näyt­tä­neet, että vaa­lien lähes­tyes­sä ehdol­la ole­va saat­ta­nee sor­tua kat­teet­to­miin lupauk­siin ja yli­lyön­tei­hin.

Onnek­si fik­sut äänes­tä­jät osaa­vat jo erot­taa popu­lis­tin ihmi­ses­tä, joka halu­aa aivan tosis­saan toi­mia kaik­kien edun puo­les­ta, eikä omaa etua ajaen. Näi­tä ihmi­siä poli­tiik­kaan tar­vi­taan. Toi­mi­maan yhteis­ten asioi­den eteen.

Sovi­taan­ko niin, että tule­va vuo­si 2019 on parem­pi meil­le kai­kil­le? Arvos­tam­me ja kun­nioi­tam­me lähei­siäm­me eri­lai­sis­ta ajat­te­lu­ta­vois­ta ja arvois­ta huo­li­mat­ta. Teem­me yhdes­sä työ­tä asui­na­lu­eem­me, koti­kau­pun­kim­me ja koti­maam­me eteen. Emme kyl­vä vihaa lähel­lem­me, vaik­ka ikä­viä asioi­ta aina vain mei­tä lähem­pä­nä tapah­tuu.

En tar­koi­ta sitä, että ikä­viä asioi­ta tuli­si hyväk­syä, en todel­la­kaan. Nii­hin tulee puut­tua heti, jos nii­tä ilme­nee. Mut­ta emme voi ottaa val­taa omiin käsiim­me ja alkaa jaka­maan tuo­mioi­ta ja mak­sa­maan takai­sin “ham­mas ham­paas­ta”. Vir­ka­val­lan teh­tä­vä on hoi­taa ran­gais­tuk­set, jät­tä­kääm­me se työ heil­le.

Toi­von lisäk­si, että jos ikä­viä asioi­ta tapah­tuu, oli ne sit­ten ryös­tö­jä, pahoin­pi­te­ly­jä, kola­rei­ta yms.  niin ei “mäs­sät­tä­si” niil­lä medias­sa ja “somes­sa”. Mik­si­kö? Ase­tu itse het­kek­si urhin ase­maan, niin tie­dät mil­tä se tun­tuu, kun haa­vat revi­tään auki uudel­leen ja uudel­leen. Minä en ole itse jou­tu­nut näi­tä koke­maan ja toi­von etten jou­du­kaan eikä kukaan muu­kaan jou­tui­si enää, mut­ta tie­dän nii­tä, jot­ka ovat jou­tu­neet ikä­vien asioi­den osal­li­sik­si. Heil­le kai­kil­le toi­von voi­mia, että pää­set­te tapah­tu­nees­ta yli!

Täl­lä minä avaan vuo­den 2019 ja toi­vo­tan meil­le kai­kil­le oikein hyvää ja rau­hal­lis­ta alka­nut­ta vuot­ta!

Kaa­ri­na Tor­ro
kaupunginvaltuutettu/
y&y lau­ta­kun­nan jäsen
edus­kun­ta­vaa­lieh­do­kas
SDP