Päät­tä­jäl­tä: Oikeu­den­mu­kai­suu­des­ta

Kun poh­dim­me uuden kun­ta­stra­te­gian arvo­ja, esiin nousee aina kysy­mys oikeu­den­mu­kai­suu­des­ta. Kaik­ki ovat yksi­mie­li­siä sii­tä, että kun­nan toi­mie­li­mien pää­tös­ten pitää olla oikeu­den­mu­kai­sia. Oikeu­den­mu­kai­suus puo­les­taan joh­taa poh­ti­maan sitä, mihin arvoon oikeu­den­mu­kai­suus perus­tuu.

Aris­to­te­les (384–322 eaa.), kuu­lui­sa kreik­ka­lai­nen filo­so­fi, tote­si, että sama­nar­voi­sia pitää koh­del­la samal­la taval­la ja eriar­voi­sia eri taval­la. Aris­to­te­leen aikoi­hin ei kaik­kia ihmi­siä pidet­ty sama­nar­voi­si­na; vapaat mie­het oli­vat arvok­kaam­pia kuin nai­set ja orjat. Onnek­si nois­ta ajois­ta ja aja­tuk­sis­ta on pääs­ty, ja nyky­ään aja­tel­laan, että kaik­kia ihmi­siä pitää koh­del­la samal­la taval­la ihan vain sii­tä syys­tä, että he ovat ihmi­siä. Aina­kin län­si­mai­ses­sa demo­kra­tias­sa näin pitäi­si olla. Eläi­miä tämä näke­mys ei tun­nu kos­ke­van, mut­ta sii­tä toi­sel­la ker­ral­la. Myös yri­tyk­set ovat tie­tyl­lä taval­la kun­ta­lai­sia, ja sama tasa-arvoi­suu­den peri­aa­te kos­kee nii­tä.

Miten asia sit­ten kon­kre­ti­soi­tuu pää­tök­sen­teos­sa? Asian olen koh­dan­nut eten­kin kah­des­sa tär­keäs­sä asias­sa, ensin­nä­kin kaa­voi­tuk­ses­sa. Kun­nal­la on omal­la alu­eel­laan ns. kaa­voi­tus­mo­no­po­li, eli kun­ta vas­taa alu­een­sa kaa­voi­tuk­ses­ta, ja kaa­voi­tus on maan­käy­tön suun­nit­te­lun tär­kein työ­ka­lu. Sii­nä mää­ri­tel­lään se, min­ne saa raken­taa, mis­sä ovat vir­kis­ty­sa­lu­eet, puis­tot yms. Ja sen avul­la pyri­tään luo­maan ehyt ja jär­ke­vä yhdys­kun­ta­ra­ken­ne ja koh­te­le­maan maa­no­mis­ta­jia tas­a­puo­li­ses­ti, niin että ylei­nen etu­kin tulee ote­tuk­si huo­mioon.

Pro­ses­si on pit­kä kuu­le­mi­si­neen ja esit­te­lyi­neen sekä luon­nos­vai­heen ja lopul­li­sen ehdo­tuk­sen näh­tä­vil­lä oloi­neen. Pro­ses­sin aika­na kun­ta­lai­sil­la ja eten­kin maa­no­mis­ta­jil­la on mah­dol­li­suus mie­li­pi­teen esit­tä­mi­seen ja lopul­ta pää­tök­ses­tä valit­ta­mi­seen. Kun val­tuus­to on sit­ten kaa­van hyväk­sy­nyt, on se kun­nan kor­keim­man päät­tä­vän eli­men hyväk­sy­mä ja sen toi­meen­pa­no kuu­luu eri toi­mie­li­mil­le.
Usein käy kui­ten­kin niin, että maa­no­mis­ta­ja halu­aa­kin poi­ke­ta kaa­vas­ta, esim. raken­taa kaa­vaan mer­ki­tyl­le vihe­ra­lu­eel­le. Mitä pitää aja­tel­la, jos toi­mie­lin päät­tää myön­tää raken­nus­lu­van ilman kaa­va­muu­tos­ta? Onko koko kal­lis ja perus­teel­li­nen pro­ses­si, jos­sa oikeu­den­mu­kai­suus on pun­nit­tu, ollut tur­ha?

Toi­nen asia on sosi­aa­li­nen oikeu­den­mu­kai­suus. Miten jokin toi­mie­lin tai vir­ka­mies voi rat­kais­ta oikeu­den­mu­kai­ses­ti esim. sen, saa­ko joku kun­ta­lai­nen pal­ve­luse­te­lin tai vam­mais­pal­ve­lu­lain mukai­sen pal­ve­lun, ja toi­nen ei. Ei ole muu­ta kei­noa, kuin sopia yhtei­sis­tä kri­tee­reis­tä ja toi­mia nii­den mukaan. Ei voi ruve­ta päät­tä­mään sen mukaan, kuka on pää­tök­sen koh­tee­na. Jos vää­ryys val­lit­see, tulee kri­tee­rei­tä muut­taa, samoin kuin kaa­vaa, jos sii­nä on tul­lut teh­dyk­si vir­heel­li­nen rat­kai­su. Sosi­aa­li- ja ter­vey­sa­lan pää­tök­siä vai­keut­taa vie­lä se, että koke­mus sai­rau­des­ta tai vam­mas­ta on aina sub­jek­tii­vi­nen, jol­loin totuus esim. sii­tä, kuin­ka vai­kea tilan­ne on, ei ole abso­luut­ti­nen.

Toki pitää aina muis­taa koh­tuus ja yrit­tää ottaa huo­mioon myös tapaus­koh­tai­sia eri­tyi­siä syi­tä, mut­ta tas­a­puo­li­suu­den ja oikeu­den­mu­kai­suu­den takaa­mi­sek­si nämä syyt pitää käsi­tel­lä toi­mie­li­mis­sä avoi­mes­ti ja läpi­nä­ky­väs­ti, jot­ta kaik­ki voi­vat arvioi­da pää­tök­sen oikeel­li­suut­ta. Sosi­aa­lie­tuuk­sis­ta pää­tet­täes­sä tie­ten­kin pitää nou­dat­taa salas­sa­pi­to­vel­vol­li­suut­ta.

Tei­jo Lie­des
Iin kun­nan­val­tuus­ton puheen­joh­ta­ja