Tämänkertaisen kolumnini otsikko on napattu kevään äidinkielen ylioppilaskokeen aineistosta (Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry. 2017 www.kulttuuriakaikille.fi. Luettu 29.1.2017) Tekstissä todetaan mm. että moninaisuutta on kahdenlaista: ns. sisäistä ja yhteiskunnallista. Pääviesti kuitenkin tekstissä oli, että ihmisillä on lukemattomia ominaisuuksia ja rooleja ja moni meistä kuuluu useisiin eri ryhmiin.
Edelleen tekstissä todetaan, että em. ominaisuudet voivat liittyä mm. sukupuoleen, seksuaalisuuteen, sosioekonomiseen asemaan, ikään, fyysisiin ominaisuuksiin, vammaisuuteen, ulkonäköön, uskontoon, kieleen, kulttuurieroihin, etnisiin piirteisiin, poliittisiin näkemyksiin tai erilaisiin ideologioihin ja vakaumuksiin. Jo tämä lista riittänee todistamaan vanhan fraasin todeksi: ei ole kahta samanlaista ihmistä.
Varsinainen tehtävä kokeessa oli: ”Kirjoita moninaisuuden kunnioittamisesta ihmisten arkipäivän kohtaamisissa.” Esseessä piti hyödyntää yllä mainittua aineistoa. Nuorten esseitä oli mielenkiintoista lukea siitä näkökulmasta, että millä tavalla niissä näkyisi SOME-maailman esille nostama vihapuhe ja netin anonyymi kirjoittelu, maahanmuutto yms. ja miten nuoret ottaisivat kantaa asiaan. Tätähän tutkintolautakunta varmaan ajoi takaa asettaessaan tällaisen tehtävän. Nuoret olivat yksimielisiä siinä, että toisten erilaisuutta pitää kunnioittaa. Erilaisuus pitää ottaa huomioon, mutta sen perusteella ei saa ketään syrjiä.
Heräsi toivo, että ehkä se, mitä netissä liikkuu, onkin vain pintakuohuntaa ja syvimmiltään me suomalaiset ymmärrämme tasa-arvon perimmäisen olemuksen. Kaiken lisäksi suomalaiset nousi viime viikolla maailman onnellisimmaksi kansakunnaksi. Kaiken negatiivisen uutisoinnin ja valituksen keskellä tuli oikein hyvä mieli.
Olen kevään abiturienttien kanssa samaa mieltä, että mikäli haluamme säilyttää hyvinvointiyhtesikuntamme oikeasti hyvinvoivana, meidän pitää ymmärtää se, että eri ominaisuuksistamme huolimatta olemme ihmisinä arvokkaita. Ei siis pidä sanoa toiselle, että olet tyhmä. Sen sijaan voi kyllä sanoa, että tuo mitä teet tai sanot, on minun mielestäni tyhmää, perustelepa näkemystäsi. Eihän erilaisuuden hyväksyminen tarkoita sitä, että pitää hyväksyä vaikkapa seksuaalinen häirintä, koska ”olen parempi, ylempiarvoinen, paremmassa asemassa kuin sinä”.
Sitten aasinsilta kunnan tehtävään: Kunnan pitää toimia niin, että kuntalaisia arvostetaan ihmisinä, tasa-arvoisina. Kunnan pitää toimia niin, että mahdollisimman moni kuntalainen voisi kokea olevansa arvostettu yhteisön jäsen. Ja näihin tavoitteisiin päästään vain kuuntelemalla kaikkia ja antamalla kaikille mahdollisuuksia osallistua yhteisiin ponnistuksiin. Tästä syntyy terve kuntayhteisö.
Nuoret antoivat esseissään hyvän tulevaisuuden ennusteen. Mutta miten saisimme nämä nuoret joko pysymään Iissä tai edes joskus tulevaisuudessa opintojen jälkeen palaamaan Iihin (tai toisiin maalaiskuntiin ylipäätään) asumaan ja perustamaan perheitä? Ja nyt voi kysyä, että miten nuoret saataisiin ylipäätään perustamaan perheitä ja tekemään aikuisina lapsia. Olisiko moninaisuuden hyväksyminen ja suvaitsevaisuus yksi ratkaisuista? Luulen niin, että kaupunkeihin muuttamisen yksi syy on siinä, että siellä on helpompi sulautua joukkoon, olla joukossa erilainen. Varhaiskasvatuksen ja opetuksen tehtävää ei voi tässä asiassa väheksyä, mutta kunnan kulttuuri- ja vapaa-ajan sektorille tässä avautuu tehtäväkenttää: toimintaan pitää houkutella mukaan kaikenlaisia ihmisiä ja eri väestöryhmiä. Pakkaa pitää sekoittaa.
Toki syntyvyyden alentumiseen ja kaupunkeihin muuttoon on muitakin syitä, mutta moniin niistä kunta ei voi juuri mitenkään vaikuttaa — paitsi palveluja karsimalla ja huonolla kuntapolitiikalla kunta voi kiihdyttää poismuuttoa.
Teijo Liedes
Iin kunnanvaltuuston puheenjohtaja (vas/sit.)