Päät­tä­jäl­tä: Men­nään­kö met­sään

Met­sä on suo­ma­lai­sil­le lähei­nen. Sitä omis­te­taan, se tar­jo­aa työ­tä ja vie­lä useam­mal­le vir­kis­tys­tä.

Jo lap­se­na minä­kin osal­lis­tuin met­sän hoi­ta­mi­seen – vaik­ka ei se aurat­tu kan­gas enää met­säl­tä näyt­tä­nyt­kään. Suu­rin toi­vein istu­tim­me uusia tai­mia ensim­mäi­se­nä kesä­työ­nä.
Hir­vet tai­si­vat pop­sia ison osan tai­mis­ta ja vesak­ko val­loit­ti mai­se­man. Myö­hem­min met­säs­tä huo­leh­ti­mi­nen on käy­nyt työ­lääk­si. Haas­tee­na on haja­nai­nen peri­kun­ta, hupe­ne­vat voi­mat ja tai­dot. Nyt mie­tim­me, mitä sil­lä vii­da­kol­la oikein teh­täi­siin, ei ole hon­kien humi­naa näkö­pii­ris­sä. Puo­luk­kaa sen­tään kas­vaa. Ei aikoi­naan teh­ty­jä rat­kai­su­ja osaa moit­tia­kaan, sil­lä niin 40 vuot­ta sit­ten teh­tiin, kun tar­vit­tiin rahaa kodin raken­ta­mi­seen – myy­tiin met­sää. Lähes kaik­ki hakat­tiin.

Met­sä­nis­tu­tuk­sen jäl­keen pää­sin muu­ta­man vuo­den kulut­tua sel­lu­teh­taal­le kesä­töi­hin. Siel­lä­hän työs­ken­te­li Kemis­sä mel­kein koko suku jos­sain vai­hees­sa elä­mää. Se oli hyvä ja arvos­tet­tu työ­paik­ka.
Ensim­mäi­se­nä työ­päi­vä­nä minut vie­tiin maa­il­man­kar­tas­ta kat­so­maan mihin kaik­kial­le teh­taan tuot­tei­ta lai­vat­tiin. Suu­ria toi­vei­ta herät­tä­vät täl­lä­kin het­kel­lä lukui­sat bio­ja­los­ta­mo­hank­keet. Nyky­ai­ka­na suu­ri­muo­toi­nen sel­lun­keit­to tun­tuu kui­ten­kin mel­ko alhai­sen jalos­tusas­teen toi­min­nal­ta, vaik­ka bio­ja­los­ta­mo voi­kin tuot­taa monen­lai­sia tuot­tei­ta.

Bio­ta­lous­stra­te­gia tavoit­te­lee talous­kas­vua ja uusia työ­paik­ko­ja eko­sys­tee­mien toi­min­tae­del­ly­tyk­siä tur­va­ten. Sil­ti Suo­meen kaa­vail­lut suu­ret hak­kuu­mää­rät arve­lut­ta­vat. Avo­hak­kuut aiheut­ta­vat rumaa jäl­keä, mene­tys­tä ja surua mai­se­man muut­tu­mi­ses­ta. Sääs­tä­väm­piä kei­no­ja puun­kor­juuseen löy­tyy ja mai­se­ma voi­daan säi­lyt­tää met­säi­se­nä jat­ku­van kas­va­tuk­sen mene­tel­min. Näin luon­non moni­muo­toi­suus voi­daan tur­va­ta parem­min, eivät­kä hii­li­nie­lut muu­tu pääs­tö­läh­teik­si. Saa­daan myös enem­män tuk­ki­puu­ta ja ener­giak­si sopi­vaa hak­kuu­täh­det­tä sii­nä sivu­tuot­tee­na. Puu on arvos­tet­tu mate­ri­aa­li myös kes­tä­väm­mis­sä tuot­teis­sa, vaik­ka ves­sa­pa­pe­ri hyvin tar­peel­li­nen tuo­te onkin. Tar­vi­taan asen­tei­den ja toi­min­ta­ta­po­jen tar­kas­te­lua. Ja tot­ta kai myös suo­jel­tua met­sää, talous­met­sien kes­tä­väm­pi käyt­tö ei vähen­nä suo­je­lun tar­vet­ta.

Kun­ta­met­sät ovat usein ihmis­ten yhtei­siä olo­huo­nei­ta, lähi­met­siä, joil­la on iso vir­kis­tys­käyt­tö­ar­vo. Siel­lä käy­dään mar­jas­sa ja sie­nes­sä. Iis­sä on met­sän­hoi­to­suun­ni­tel­ma uudis­ta­mi­sen tar­pees­sa. Teh­dään sii­tä ilmas­to­työn edel­lä­kä­vi­jän suun­ni­tel­ma.

Heli-Han­ne­le Haa­pa­nie­mi
kun­nan­val­tuu­tet­tu
Iin Vih­reät